Lauantain 4.2. HSn kulttuuriosaston esimiehen Jaakko Lyytisen lauantaiessee Kaikki isänmaani linnut oli kiinnostava. Kiinnostavaksi sen teki tapa millä Jarmo Mäkilän maalaus Kaikki isäni linnut (1992) oli nostettu kansallisen lähimenneisyyden osaksi ja keskeiseksi sisällöksi.
Nykykuvaiteen julkaistu kritiikki voisi myös ottaa tietoisemmin analyysin yhdeksi lähtökohdaksi ajankohtaisen yhteiskunnallisen keskustelun. On tärkeää puhua teoksen muodon haltioittavasta vaikutuksesta ja kiittää taiteilijan uskottavuutta. Mutta nykytaidetta itsessään puhe marginaalistaa ja pienentää. Taidetta ei pitäisi kiinnittää pelkästään niihin rakenteisiin, missä sitä esitetään.
Yksi tapa kehittää keskustelua on nostaa paremmin esille se nykykuvataide, jota ei esitellä galleriatilassa. Tätä ovat mm. julkisen tilan taide ja väliaikaisina yhteisprojekteina valmistuva taide. Kun sanotaan, että taide tekee hyvää, niin ei voida tarkoittaa ainoastaan sitä, että kaunis taide tekee hyvää.
Aika tylsä teksti tuli: pitäisi vielä laittaa Haavistosta, Niinistöstä, Ultra Brasta ja Stradasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti