Jokin aika sitten Kiasman johtajan Pirkko Siitarin asiayhteyskommentista, liittyen Kiasman teosostoihin tietyistä gallerioista, nousi hälinä.
http://yle.fi/uutiset/kiasma_keskittaa_ostoksensa_kolmeen_galleriaan/6491125
Siitarin kommentti kiinnostavan taiteen esittämisen keskittymisestä ammatillisesti hoidettuihin helsinkiläisgallerioihin ei saanut ymmärrystä vaan mm. taiteilijajärjestöt älähtivät.
http://www.taiteilijalehti.fi/museo-ostot-kaikista-gallerioista
Artikkelista voi lukea epäilyksen, että Kiasma ei ymmärrä taiteenkentän kokonaiskuvaa ja taiteilijan työkuvan muutosta ajassa. Toisaalta nähtiin, että tehdessään teoshankintoja suoraan taiteilijoiden työhuoneelta museo köyhdyttää välittäjäporrasta.
Kiasma toimii monen taiteilijan työpaikkana, se tuottaa taidetta ja on esimerkiksi esitystaiteen aktiivinen tallentaja Kiasma-teatterin kautta. Taiteilija-apurahatkin voisi aivan perustellusti myöntää Kiasman viitoittamasti. Koska apurahamyöntöjen pitää olla perusteltuja, hyvä peruste apurahamyönnölle on, että Kiasma on pannut teoksia esille, tuottanut ja ostanut. Heimo-hanke on yksi esimerkki Kiasma toiminnan läpileikkaavuudesta ja myös siitä, miten vaikeaa instituution toimintaa on kyseenalaistaa.
http://www.minedu.fi/OPM/Verkkouutiset/2013/02/arhinmaki_taideprojekti_heimo.html
Mutta eihän se käy, muitakin kriteereitä pitää olla. Mutta mitä muita? Apurahojen vaikuttavuutta ja toimivuutta seurataan, viimeisin tilastollinen yhteenveto lienee Tomi Mertaselta
www.taike.fi/documents/10162/76105/no_50.pdf
Liikkuvia elementtejä ovat mm.
Sukupuoli: Vaikka hakijoista naisia on enemmistö, niin myöntöjä naiset saavat aina vain vähemmän kuin puolet.
Ikä: Kun hallinnonmuutosta tehtiin, yhdessä vaiheessa ehdotettiin alueellisten apurahojen suuntaamista vain nuorille. Ajatus koettiin perustuslain vastaisena.
Alueellisuus: on vakiintunut oletus, että alueellista toimijuutta ei painoteta yhtä paljon kuin pääkaupunkiseudulla tapahtuvaa työtä.
Taiteen laji: Tekniikat ovat määrittäneet taiteilijaliittojen syntyä. Ennakkoluulot nousevat edelleen pintaan, varsinkin kun asioita halutaan yksinkertaistaa. Useimmat meistä kertovat olevansa ammatiltaan kuvataiteilijoita. Nykyisessä toimikuntajaossa mediataiteella ei ole enää omaa jaostoa. Muista kuvataiteenaloista edukseen poiketen, jaoston myöntämien apurahojen prosentiaalinen määrä oli jopa kolminkertainen verrattuna muuhun kuvataiteeseen.
On mielenkiintoista nähdä miten määrärahojen jako tullaan nyt toteuttamaan. Perinteisesti kuvataiteen summa on ollut suurin, mutta ei riittävästi suhteutettuna hakijamääriin. Esimerkiksi kirjailijoiden myöntöprosentti on ollut 100% korkeampi. Nyt pakka sekoittunee, toimikuntiin nimettyjen jäsenten taiteilijuus voi määrittää toimikunnan nimeä enemmän sitä, mihin toimikuntaan hakija ensisijaisesti haluaa hakemuksensa lähettää. Hakemukset tulevat myös varmasti surffailemaan toimikunnalta toiseen.
Tiukkarajaisuudessaan toimikunnat ovatkin erilaisia. Valokuvatoimikunta vaikuttaa puhdasoppineisemmalta ja toinen ääripää lienee sitten Monialainen toimikunta. Toimikuntien väliset myöntöperusteet eivät tule olemaan yhtenäisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti