Hei hei!

Kolmen vuoden luottamustoimi on lopuillaan. Kausi jatkuu vielä muutaman kuukauden, siihen asti kun uudet toimikunnat saadaan nimettyä. Tulevien alueellisten taidetoimikuntien kausi on kaksi vuotta. Haku on käynnissä; muista vaikuttaa taideyhteisössäsi nimettäviin ehdokkaisiin.

Uusi virasto on herättänyt ennakkoluuloja keskusjohtoisuudessaan.  Alueilla olisi haluttu nykyiseen malliin enemmän väljyyttä omille linjauksille. Sitä kriittisempiä ääniä kuului, mitä lähempänä lausujat olivat kulttuuria ja paikallisia kulttuurilaitoksia.

Minusta olisi, kuntauudistuksen myötä, hienoa nähdä, että kunnissa ja maakuntatasolla omasta kulttuuritoimesta huolehdittaisiin paremmin. Nyt kun taidetoimikuntalaitoksen painopiste on vaihtunut, paikallisten päättäjien pitäisi tunnistaa muutoksen vaikutus.

Kaikkien alojen taiteilijat ovat olleet huolissaan vallan keskittymisestä. Pelko taiteen asiantuntijuuden ohittamisesta ilmeni mm. siinä vaiheessa, kun kulttuuri oli nostettu samanarvoisena taiteen rinnalle lakiin. Myös yksittäisten poliitikkojen lausunnot ovat herättäneet taiteilijoissa huolta.

Kulttuuri ei ole taidehallinnon asia, se pitää nähdä läpileikkaavana kaikessa toiminnassa. Tästä voi muotoilla, että eikö taide elinkeinotoimintana kuulu työ- ja elinkeinoministeriölle? Taiteilijan sosiaaliturvasta erityispiirteineen tulee huolehtia. Ja sosiaali- ja terveysministeriö on oikea väylä edistää taiteen soveltavaa käyttöä. EU voi näissä asioissa olla mahdollisuus mallintajana ja rahoittajana. Pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden vertailun tulisi olla ajantasaista.

Kuvataiteen rahoitus on taiteen paketissa oma lohkonsa. Meillä on taiteilija-apurahoissa suurimmat hakijamäärät ja pienimmät myöntöprosentit. Siinä on turhautumisen aihetta  ja työtä kerrakseen.

Kysytään, että miksi joskus samalla hakemuksella saa ja sitten joskus ei. Vastaukseksi voi ehdottaa vertaishakemuksia. Vertaiset tekevät sen muuttuvan kentän, jossa hakemukset kulloinkin punnitaan.

Apurahaa haetaan lomakkeella. Siihen tulee liittää työsuunnitelma ja budjetti. Teoskuvat on oltava mukana.  Jos vajavaiset apurahahakemukset automaattisesti laittaisi sivuun, niin montako hakemusta jäisi vertailuun? On myös hakemuksia, joissa jätetään täsmentämättä ja liioitellaan – tarkoituksellisesti tai sitten ei.

Ihmisenä tekee työtä parhaansa mukaan. Punainen lanka minulle on oma kokemus siitä, miltä se tuntuu, mikä on se riemu ja epätoivo, kun tieto apurahasta tulee. Se kokemuksellinen tieto merkityksestä on vain vertaisella.

Viime vuosina on alueilla jaettu rahaa mm. lastenkulttuurin hankkeisiin. Hakijoina erottuvat laitokset ja esimerkiksi raha-automaattiyhdistykseltä rahoitustaan hakemaan tottuneet tahot. Jaossa väliinputoajaksi voikin jäädä perinteinen ydin, taiteen kolmas sektori: taideyhdistykset. Ne, jotka eivät ole ihan pieniä, mutta eivät suuriakaan. Ne, joille ei juuri EU-rahoitustakaan löydy.

Nyt on aika uudelle kuvataiteen asiantuntijalle Pirkanmaan alueellisessa taidetoimikunnassa. Hienoa oli, parhaani tein; taidetoimikunnan asiantuntijoille kiitos yhteistyöstä ja erityisasiantuntijalle erityiskiitos. Kiitos myös läänintaiteilijoille. Muualta Suomesta olen kuullut, että apurahojen perään soitellaan. Yöllä ja kännissä. Minulle ei ole soiteltu, myös siitä kiitos.

Taide- ja taiteilijapolitiikkaa olisin kyllä halunnut puhua enemmän. 

Maalattu ja piirretty maisema – maisema strategiana ja profaanin ylistys

1. Tutkimuksen lähtökohdat

Tutkimukseni ja taiteellisen toimintani aihe on maisema Ruovedellä, Pirkanmaalla. Jatko-opintojen taiteellinen toiminta on tuotettua kuvamateriaalia näyttelyyn ja näyttelyteosten valmistumisen prosessi. Tuotan aineistoa myös näyttelyjärjestäjänä, opettajana ja tuottajana. Tämä aineisto tallentuu kotisivulleni http://www.tiinalamminen.fi/  ja nettipäiväkirjaan http://tiinalamminen.blogspot.fi/ sekä yhteistyökumppaneiden julkaisemana.

Kansallistaiteilijat Akseli Gallen-Kallela ja Ellen Thesleff työskentelivät Ruovedellä 1800- ja 1900-luvulla. Seudulla on työskennellyt useita ammattitaiteilijoita ja paikkakunnan taideyhdistyksen toiminta on vireää.

Kansallistaiteilijan maalaamaa maisemaa on taidehistoriassa käsitelty kahdella tavalla. Se on haluttu nähdä kansallisromanttisena symbolina ja abstraktiota lähenevänä mielenmaisemana. Lähden liikkeelle Ruoveden maisemakuvan taidehistoriallisesta paikantamisesta ja sen taidehistoriallisesta tulkinnasta. Tästä lähtökohdasta käsin haluan arvioida nykytaiteen tarjoamia, uusia mahdollisuuksia tulkita aistein havaittavissa olevaa, paikannettavaa maisemakuvaa. Tämä tarkoittaa esimerkiksi harrastajien maisematyöskentelyn tarkastelua yhteisötaiteen näkökulmasta ja taiteilijan värinkäyttöä osana teoksen analyysia. Maisema itsessään ei ole kiinnostukseni ensisijainen kohde, vaan tutkimuksen kohteena on havainnosta syntyvä visuaalinen materiaali; ensisijaisesti maalattu maiseman kuva.

Maaseutu yhteiskunnallisessa arkikeskustelussa on korostetusti esillä talouden näkökulmasta.  Haluan tarkastella maaseutua kulttuuriympäristönä. Tämä toteutuu esimerkiksi kysymyksessä miten useamman vuoden kestävä, paikkaan sitoutunut itseisarvoisen taiteen konsepti voi kehittää paikkakunnalle uutta toimijuutta ja sosiaalista hyvinvointia. Projektissa muodostuu toiminnallinen malli, jota voi soveltaa myös muilla paikkakunnilla. Ruovesi on minulle tuttu mm. Taidemaalaus-lehdelle tuottamastani Thesleff-viikosta 2010. Kittilän Kaukosessa toteutui Thesleff-viikolle rinnasteinen Särestöniemi-projekti 2011. Nämä toteutuneet tapahtumat ovat toisiinsa verrattavissa positiivisella tavalla.

Useiden suomalaisten taiteilijoiden tuotanto liittyy tiettyyn alueeseen ja paikkakuntaan. Tällaisia taiteilijoita ovat esimerkiksi Juho Kyyhkynen, Niilo Hyttinen, Vilho Lampi ja Pekka Halonen. Alajärvellä sijaitsevan Nelimarkka-museon toiminnassa ja kokoelmissa Eero Nelimarkan ja Veikko Vionojan taiteellinen tuotanto on keskeinen sisältö. Museo ylläpitää taiteilijaresidenssiä. Tutkimuksessa syntyvään toiminnalliseen malliin voidaan liittää myös residenssitoiminnan kehittäminen. Mikä on residenssitoiminnan menestymisen ja paikan hengen synnyttämiseen keskeisesti vaikuttaneen ja vaikuttavan taiteilijatyön välinen suhde?

Tutkimuksen taiteellisen osion onnistumisen edellytys on laaja-alainen yhteistyö eri toimijoiden kanssa. Kolme vuotta kestävän Ruoveden maisema -projektin yhteistyöstä on alustavasti sovittu mm. Pekkalan kartanon, Ruoveden Taideyhdistyksen, Ruoveden kunnan, Tampereen kesäyliopiston ja Pirkanmaan Aluetaidemuseon kanssa.

Kulttuuripoliittisena kannanottona toivon voivani osoittaa, että useamman vuoden kestävä maisemamaalauksen projekti itsessään ja maalaus itseisarvoisena tuottaa toimijuutta ja sosiaalista hyvinvointia esittämisensä paikkakunnalla. Tämän toteutumista voi seurata Ruoveden maisema -projektissa esimerkiksi seminaarin osallistujaseurantatutkimuksena, näyttelypaikan kävijämäärätutkimuksena ja harrastajakurssipalautteena. On tärkeää tuottaa viitteellisestäkin tietoa alueellisen kuvataiteilijan työn merkityksellisyydestä. Esimerkiksi Anita Kankaan ja Kalevi Kivistön Opetus- ja kulttuuriministeriölle vuonna laatimassa raportissa Kulttuuritoiminnan tuki- ja kehittämispolitiikka on ehdotus läänintaiteilijan ammattikuvan kehittämisestä kuntatason tarpeista katsoen.

Yhteisötaide tarjoaa uuden näkökulman luoda ja tarkastella taidetta. Kuvataiteen harrastaminen on yhteisöllinen tapahtuma. Havaintojen tekeminen, luonnostelu ja materiaalivalinnat ovat osa teoskokonaisuutta. Ajattelen maisemaa kuvana, ensisijaisesti maalauksena, joka pitää sisällään taidehistoriasta tunnetun tulkinnan ja tyylien kirjon, mutta myös yhteisöllisesti jaettavissa olevan merkityksen. Kuvaksi ja maalaukseksi edennyt havainto maisemasta ei ole sidoksissa yhteen näkökulmaan taiteesta tai se ei ole pelkkä omistajuuden kuva. Valmistunut teos on sitoutunut aikaansa ja kertoo siitä laajemmin. Havainto on kertomalla ja maalaamalla, taiteen keinoin, purettavissa oleva kokemus.

Taiteilijan tieto värimateriaalista, esimerkiksi sen teknisestä laadusta, ohjaa värin käyttöä. Värin käyttö maalauksessa on käsitteellistynyt tietoiseksi. Maisemamaalauksessakin paikallisvärisyyden rinnalla ovat symboliset, historialliset ja arkisesti sattumanvaraiset käytön perusteet sekä tieto näistä käytön eri perusteista. Tämä lähestymistapa väriin on nykytaiteen teostulkintaa läpileikkaavana sivussa, siitä huolimatta, että se on jo selkeästi kirjoitettu osaksi modernin maalauksen traditiota. Keskityn värinkäyttöön omassa taiteellisessa työskentelyssäni, taiteilijan aiheen, vaikutelman (impression) ja mielentilan (ekspression) rinnalla. Reidar Särestöniemi on tästä hyvä esimerkki. Hänen teostensa tekninen toteutus on ollut esillä konservoinnin näkökulmasta, hänen tuotantonsa on totuttu liittämään aikalaistaiteen informalistiseen traditioon. Maalausten pintaa ei nähdäkseni kuitenkaan ole pidetty toden naturalistisena kopiona. Särestöniemen maalaus jäkälöityneen kiven näköiskuvana on tekijänsä maailmankuvan heijaste. Läheltä tarkasteltavaan kopioon mikromaailmasta on sidottu maailmanääri. Siinä ovat yhtä niin teoksen maalari kuin sen katsojakin.

2. Tutkimuksen tavoite ja tutkimuskysymykset

Tutkimukseni tavoitteena on tarkastella kulttuurihistoriallisesti merkityksellistä Ruoveden maisemaa nykytaiteilijan näkökulmasta. Tutkimuksessani määrittelen maiseman ja siitä tehdyn maisemakuvan suhteen, rinnastan maisemahavainnon ajatteluun ja vertaan näitä erilaisiin, eri aikoina tehtyihin kuvatulkintoihin. Keskityn maisemamaalaukseen yhteisöllisenä kokemuksena ja väriin maalauksessa.

Tutkimuksissani etsin vastausta seuraaviin kysymyksiin:

Millainen on maisemamaalauksen yhteisöllinen kokemus?

Mikä merkitys on värillä maalauksessa ja yhteisöllisessä kokemuksessa?

Miten maalaamalla ja piirtämällä tehty paikan merkitseminen on poliittista?

Jos nykytaiteen nähdään sitoutuneen globaalisuuteen ja yleisöä tavoittelevaan tehokkuuteen, niin onko paikkaan sitoutuminen syrjässä olemista?

Mikä yhteiskunnallinen merkitys on paikkaan sitoutuneella taiteilijalla ja taiteella?

3. Tutkimuksen menetelmät, teoria ja aineisto

Uuden aineiston keruu alkaa harrastajataiteilijoiden näyttelyn kokoamisena Ruoveden kunnan kesänäyttelytilaan, Viljamakasiiniin 2013. Näyttelyssä esitellään maalauksia Ruoveden maisemasta.  Tässä on keskeistä yhteistyö Ruoveden Taideyhdistyksen kanssa. Vertailumateriaalina tutustun paikkakunnalla toimineiden ammattitaiteilijoiden tuotantoon ja tiivistän aiheesta taidehistoriallisen kokonaiskuvan.

Nähdäkseni ikonografia ja Edwin Panofskyn ikonologinen metodi on edelleen käyttökelpoinen purkaessani maalatun kuvan sanallisia perusteita. Valitsemani kuva-aihe ei liiku laajasti visuaalisessa kulttuurissa vaan on sidottu vahvaan traditioon.  Altti Kuusamo on osoittanut ikonologian soveltuvan myös abstraktin taiteen tulkintaan. Ikonografisten vaiheiden, määrittelyn ja havainnon nimeämisen sekä tyylillisen vertailun jälkeen, ikonologisen tason synteesissä voi syntyneen teoksen ja siitä tehdyn tulkinnan nähdä kulttuurisena symbolina. Intuitio osana Panofskyn ikonografiaa on hedelmällinen lähtökohta.

Näkökulmani maisemakuvaan on toinen kuin esimerkiksi viimevuosien maisemantutkimusta koonneessa Tunne maisema -kirjassa (2011), toim. Seija Heinänen, Pauline von Bonsdorff, Virpi Kaukio. Tutkimukseni piiriin eivät kuulu valokuvattu maisema tai esimerkiksi omistajuuden, vallan, sukupuolen tai luonnonsuojelun näkökulmasta katsottu maisema. Olen kiinnostunut taiteilijan tietoisen havainnon ja teknisen valinnan välisestä suhteesta, erityisesti värinkäytöstä. Materiaalivalinta nousee tulkittavaksi aiheeksi. Toinen keskeinen aineisto on taiteilijan puhe maisemamaalauksesta.

Osana näyttelyä käyn harrastajamaalareiden kanssa keskusteluja paikkakunnan maisemasta ja siitä, miten suhde maisemaan on muuttunut niinä vuosina kun maisemassa on työskennelty – tai siitä, mitä maalatessa oikein tapahtuu. Kokemuksen käsite on olennainen tutkimuksessa, jonka viitekehystä toisaalla ovat maiseman, kansallismaiseman ja kansalliskuvaston käsitteet. Tuotan aineistoa maiseman merkityksellisyydestä yhteisöllisenä projektiona. Osallistavia asioita ovat yhdessä oleminen, osallistuminen kursseille, paikassa työskentely ja näyttelyn järjestäminen. Viljamakasiinin näyttelyssä on mukana Ruoveden maisema maantieteellisenä alueena. Tämä on tilaisuus kerätä materiaalia kirjaa tai nettijulkaisua varten.

Tuotan ammattitaiteilijoiden kutsunäyttelyn Viljamakasiiniin heinäkuussa 2014. Näyttelyyn liittyvät ammattitaiteilijoiden työskentelyjakso ja maisemaseminaari Pekkalan kartanossa. Tämän ensimmäisen seminaarin sisältöön kuuluvat Ruoveden maisemakuvan taidehistoriallinen paikantaminen ja taidehistoriallinen tulkinta. Esittelen harrastajien haastattelussa saadun tiedon maisemamaalauksesta yhteisötaiteen näkökulmasta. Yksi seminaarin näkökulma on maaseutututkimuksesta: Kulttuurin merkitys maaseudulle. Seminaarin tehtävä on esitellä Viljamakasiinin näyttelyn taiteilijat.

4. Taiteellinen osio ja paralleelimaisema

Keskeinen aiheeni maalata ja havaita Ruoveden maisemaa on Pekkalan kartanon Pekkalan lahti. Maisema sijaitsee maantieteellisesti Thesleffin ja Gallen-Kallelan kesänviettopaikkojen välissä. Etäisyyttä Pekkalasta molempiin paikkoihin on runsaat kymmenen kilometriä.

Maalaamani maisemakuva muodostuu esittävän aiheen kuvaamiseen tarvittavasta piirustuksesta ja abstrakteista väripinnoista. Kohdennan kiinnostukseni valintoihin joiden avulla kuvan abstraktit väripinnat syntyvät. Näyttely Viljamakasiinissa kesällä 2015 on ensimmäinen osa jatko-opintojen taiteellista osuutta. Taiteellinen osa muodostuu yksityisnäyttelyistä vuosina 2015, 2016 ja 2017.

Vuoden 2015 seminaarissa kerron edellisen vuoden symposium-maalareiden materiaalivalinnoista maisematyöskentelyn yhteydessä. Seminaariesitelmän aineistoa ovat osallistujien kanssa käydyt keskustelut. Seminaarin muuta sisältöä on tieto värikäytöstä maisemamaalauksessa: paikallisvärisyydestä symbolivärisyyteen ja katsaus väriteknologiaan; myös konservaattorin puhe on pohjustus aihepiiriin.

Taiteellisen osion keskeinen maisema on Pekkalan lahti Ruovedellä. Toisella puolen lahden ranta rajautuu istutettuun lehtipuukujaan, vuonomaisen lahden toista rantaa peittää metsä havupuineen. Lahden poukamasta kohoavat viljapellot. Rannassa kasvaa heinää ja lumpeita.

Minulle on tuttu Seehausen am Staffelseen baijerilainen maisema. Gabriela Münter asui Murnaussa ja seudulla työskentelivät myös muita Das Blaue Reiter –ryhmän jäseniä 1900-luvun alussa. Ryhmän jäsenistä Gabriela Münter jäi asumaan paikkakunnalle. Hän kuvasi asuinpaikkansa maisemia ekspressiivisesti, voimakkain värein. Münterin järvinäkymässä ovat mukana kylä kirkkoineen ja metsän takana kohoavat Alpit. Työskentelen jatko-opintojen aikana tavoitteellisesti Baijerissa; vertaan keskeisten käsitteiden, kuten maiseman merkityssuhteita Ruovedellä ja Murnaussa ja tuotan osaksi jatko-opintojeni taiteellista osuutta Saksaan yksityisnäyttelyn.

Minulla on taiteilijan intuitiivinen kiinnostus Seehausen am Staffelseen alppimaisemaan Ruoveden paralleelimaisemana. Vastaavia paralleelimaisemia on Suomen taiteessa ollut mm. Werner Holmbergilla ja Victor Westerholmilla.

Tutkimuksen aikataulu

2012 – 2013  tutkimuksen teoria- ja metodikirjallisuuteen perehtyminen.

2013  Ruoveden maisema -aiheinen yksityisnäyttely Galeri Arja Decker, Hohenbrunn 13.1. – 24.2. http://www.arjadecker.de/ ja työskentelyjakso Baijerissa tammi – helmikuussa.

Näyttelyn tuottaminen harrastajataiteilijoiden Ruovesi-aiheisista maalauksista Ruoveden Viljamakasiiniin 8.7. – 4.8. Haastattelut ja teosten tallentaminen osana näyttelyn kokoamisen työtä. Taidehistoriallisen kokonaiskuvan saaminen Ruoveden taiteilijoista ja heidän teoksistaan. Harrastajakurssin toteutuminen Pekkalan kartanossa, yhteistyössä eri toimijoiden kanssa.

2013 – 2014 aineiston keruu ja tulkinta

2014 Ammattitaiteilijoiden kutsunäyttely Ruoveden Viljamakasiinin yläkerrassa, työskentelysymposiumin ja seminaarin järjestäminen yhteistyössä Tampereen kesäyliopiston kanssa. Harrastajakurssin tuottaminen Pekkalan kartanoon, yhteistyö Ruoveden taideyhdistyksen kanssa. Työskentelyjakso Baijerissa.

2014 – 2015 tutkimustulokset ja niiden tarkastelu suhteessa teoriataustaan

2015 Näyttely Viljamakasiinissa heinäkuussa. Taiteilijan värin käyttöä ja väriä materiaalina käsittelevän seminaarin järjestäminen Ruovedelle. Harrastajakurssin tuottaminen Pekkalan kartanoon, yhteistyö Ruoveden taideyhdistyksen kanssa. Työskentelyjakso Baijerissa.

2015 – 2016 väitöskirjan ensimmäisen version kirjoittaminen. Näyttely Suomessa.

2016 – 2017 väitöskirjan viimeistely. Näyttely Baijerissa.

2017 väitös

Lähdekirjallisuutta

Heinänen, Seija, Bonsdorff von, Pauline ja Kaukio, Virpi (toim.), Tunne maisema (2011). Maahenki.

Kalhama, Päivi (toim.), Muotoutuva maalaus – konteksteja ja kohtaamisia (2006). Kuvataideakatemia.

Kangas, Anita ja Kivistö, Kalevi Kulttuuritoiminnan tuki- ja kehittämispolitiikka –raportti (2011). Opetus- ja kulttuuriministeriö.

Kivimäki, Kati ja Kolsio Hannele (toim.), Yhteyksiä – Asiaa yhteisötaiteesta (2007). Raumars ry.

Klemelä, Päivi ja Mahlanen Soili, Tammelan kylät taiteilijoiden silmin (2009). Tammelan kunta.

Kuusamo, Altti, Tyylistä tapaan Semiotiikka, tyyli, ikonografia (1996). Gaudeamus.

Lukkarinen Ville ja Waenerberg Annika, Suomi-kuvasta mielenmaisemaan (2004). SKS.

Waenerberg, Annika ja Satu Kähkönen, Taidetta tutkimaan menetelmiä ja näkökulmia (2012). Kampus Kustannus.

Vattimo, Giannni. Tulkinnan etiikka (1999). Tutkijaliitto.

Kulttuurikeskiviikon aamupäivä

Referaatit aamupäivän esityksistä

http://www.taiteenkeskustoimikunta.fi/fi/web/pirkanmaa/uutinen/-/news/176076;jsessionid=0420A6D8CA7B348239BAD69162F72AAA?p_p_auth=5C5sYY41

Kaija Suni, projektikoordinaattori Frame

Frame on OKMn tukema säätiö, joka tukee suomalaisen visuaalisen taiteen kansainvälistymistä. Visuaaliseksi taiteeksi on rajattu kuvataide, valokuvataide, mediataide, taidekäsityö, sarjakuvataide ja tässä on paino sanalla TAIDE. Mukana ei ole design tai arkkitehtuuri.

Suni uskoo, että Framestä tulee aktiivinen ja osallistuva toimija, mutta se tulee näkymään pitemmällä tähtäimellä. Framen säädekirjan allekirjoitettiin joulukuussa 2011. Helmikuussa OKMn nimitti hallituksen tunnetuista suomalaisista taiteilijoista, hallituksen puheenjohtaja on Jan Kaila.

Huhti-toukokuussa oli apurahakierros, tällä ensimmäisellä hakukierroksella hakemuksia kertyi 210. Framen valtuuskunnassa mm. Lauri Savisaari Tampereelta.

Kuluvanan syksynä on valittu uusi johtaja, toinen apurahakierros on työn alla ja vakinaisen henkilökunnan rekrytointi on aloitettu. Venetsian kuvataidebiennaali kuuluu Framen tehtäviin, biennaaliin saatiin 40 hakemusta lähinnä Suomesta. Antti Laitinen ja Terike Haapoja edustavat Suomea ensi kesänä.

Taiteilijoiden luetteloimia toimintaodotuksia ovat mm. taiteilijoiden esittely ulkomaalaisille toimijoille, apurahat ja tiedottaminen. Vastauksia on haluttu kysymyksiin mistä tietoa saa, kuinka aktiivinen taiteilija saa olla ja miten lähestyä. Myös toiminta yleisemmin kiinnostaa ja tieto residenssitoiminnasta. Taiteilija on tervetullut käymään kylässä ja verkkosivuilta löytyy tietoa tarkemmin. Frame järjestää kuraattorivierailuja kuraattorin toiveiden mukaan. Kuraattoreilla on monesti hyvin tarkka käsitys siitä mitkä taiteilijat kiinnostavat, se on syy miksi  uusia taiteilijoita ei ole helppo saada mukaan. Portfolioarkiston kohtalo? Vanhentunut se on,  kohtalo on toistaiseksi avoinna.

Framen tehtäviin kuuluvat apurahojen ja tukien jako ja tähän liittyvät neuvontapalvelut, tueka on luvassa niin suomalaisille kuin ulkomaisille taiteilijoille, hakijoina voivat olla myös instituutit, museot, galleriat ja muut toimijat. Tehtäviä ovat myös asiantuntijapalvelut, taiteilija- ja kuraattoriresidenssit, Venetsian biennaali ja uutena tiedotustoiminta ja viestintä kotimaassa ja ulkomailla.

Esimerkkejä tuettavista hankkeista ovat ulkomailla järjestettävä näyttely, muu visuaaliseen taiteeseen liittyvä tapahtuma, julkaisujen käännökset, matka ja majoituskulut (ei päivärahoja), teosten kuljetus ja asiantuntijavierailujen kulut

Huomattavaa: Laatua korostetaan arvioitaessa hakemuksia, yhteistyökumppani ulkomailla on merkittävä ja luotettava.

office@frame-fund.fi ilmoittaudu spostilistalle!

www.frame-fund.fi

Kommentti: museonjohtaja Taina Myllyharju, Tampereen Taidemuseo

Framesta tieto ei ole kulkenut. Museot mainitaan uusina Frame hakijoina, mutta mihin museot voivat hakea, kun enää ei juuri viedä näyttelyitä ulkomaille. Rahaa toimintaan ei enää ole, se menee ihmisiin ja seiniin. Kehitys on yhtäläinen ympäri Suomea. Tiedottamisen kautta toivoisin rohkaista hakemiseen.

Museoiden ja gallerioiden henkilökunta ei ole voinut hakea esim. New Yorkiin. Positiivisia asioita tapahtuu Pirkanmaalta, pitäisi myös edistää niin, että päätöksenteko ei keskity  vain Helsinkiin.

Muutoksia on myös museokentässä. Valtion taidemuseon säätiö toteutuu, miten siinä käy taidemuseoalan kehittämisen? Miten onnistuu taidemuseoiden asioista puhuminen? Taidemuseoväellä on kapinahenkeä on ja omavetoisesta yhteistyöstä on sovittukin.

Taike tulee, alueellisten taidetoimikunnan tehtävät muuttuvat, miten tieto kulkee jatkossa? Tästähän myös taiteilijat huolestuneita.

Riikka Leskinen CIMO

EUn kulttuurirahoituskanavat keskittyvät puhtaasti kansainvälisiin asioihin.

Seuraavan ohjelmakauden seitsemän vuoden sykli alkaa 2014. Kulttuuriohjelma keskittyy kulttuuriorganisaatioihin (keskityn tässä esityksessä tähän), muut ohjelmat ovat Grundtvig ja kansalaisten Eurooppa. Yhteistä näille on, että tuetaan eurooppalaisia yhteistyöhankkeita jotka toteutuvat eurooppalaisella kulttuurialueella.

CIMO:n tehtäviä olet näistä ohjelmista tiedottaminen, Nordplus ohjelmat, apurahaohjelmat ja työharjoittelut, suomen kielen opetus ja kulttuuri ulkomailla ja kirjallisuuden kääntäminen.

Kulttuuriohjelmasta myönnetään rahaa kulttuuriorganisaatioille, yhdistyksille, taidemuseoille ym ym Tekemämme selvityksen mukaan osarahoitus, joka on 50-60% on,  onnistuu hyvin myös pienemmillekin toimijoille. Ohjelmassa ei ole kiintiöitä eri taiteenaloille tai eri maille. Hankkeet arvioidaan Brysselissä. AV-aloille on ollut kuluvalla kaudella oma ohjelmansa. Cultural Contact Points, annetaan neuvontaa tiedotuspisteissä joka maassa.  Ohjelma kattaa 37 maata: EU, ehdokasmaat ja Eta.

Tuettavia aloja ovat liikkuvuus, levityksen edistäminen ja kulttuurien välinen vuoropuhelu sekä teosten ja tapahtumien luominen yhteistuotantona. Tärkeää tässä on hankkeen laaja-alaisuus! Esimerkiksi toteutuu useammassa maassa.

Myös: Tiedon ja kokemuksen vaihto, täydennyskoulutus etc.

Hanketukea ovat lyhyet, 2v yhteistyöhankkeet jotka toteutuvat vähintään kolmessa maassa ja

monivuotiset 3-5v yhteistyöhankkeet vähintään kuudessa maassa, myös kulttuuripolitiikan analyysihankkeet ja yhteistyöhankkeet kolmansien maiden kanssa etc.

Vuonna 2000 Euroopassa toteutui 1500 hanketta, Suomi oli mukana 157 hankkeesa.

Nyt 2007-2012 hankkeita on toteutunut 1100, joista Suomi on ollut mukana 107 hankkeessa. Yhteensä on saatu saatu 37 Meuroa. Visuaaliset hankkeet ovat hyvin toteutuneita, museot olleet aktiivisia!

Esimerkkejä: Werstas/ A Taste of Europe, Nykyaika Backlight/ ja Turun Taidemuseo/ Museums in Motion, Lasipalatsin mediakeskus/valokuvia eurooppalaista identiteetistä kansio nettiin, Valamon konservointiaitos, ANTI-festivaali…

Uusi ohjelmakausi alkaa 2014, sen valmistelu on käynnissä.

2014-2020: oletettavaa on, että hankepohjaiset tuikimuodot säilyvät, rakenteissa ja rakenteissa tapahtunee muutoksia. EU:n kulttuuribudjettiin on ehdotettu lisäystä vaikka neuvottelut ovat vaikeat eikä voi tietää tapahtuuko positiivista kehitystä.

Ehdotettu budjetti on 500Meuroa, ohjelma lisäksi yhdennetään AV ohjelmaan, josta tavoitellaan synenergiaan etuja.

Tuetaan yhteistyöhankkeita, verkostoita, myyninedistämisfoorumeita, kirjallisuuden kääntämistä ja edistetään taloutta ja työllisyyttä. Tämä toteutuu mm. kentän osaamisen kehittäminen toimintamalleja vaihtamalla eri maiden kesken, esimerkiksi  digitaaliteknologiassa, yleisötyössä. Toimijoiden ja teosten liikkuvuutta tuetaan myös.

Muita rahoitusohjelmia ovat: ESR, Youth in Action, Interreg, European Cultural Function, MEDIA-ohjelma, Pohjoismaiset ohjelmat, kulttuurin yhteyspisteet.

Annetaan hakuun neuvoja ja ohjeita.

Tilaa uutiskirje www.ccpnetwork.net

Kirsi Väkiparta taidesihteeri TKT

Muutoksista ei voi vielä puhua. Joulukuussa laki vahvistetaan; johtaja tulee hakuun, taideneuvosto nimetään… toiminta alkaa vuoden alusta.

Määrärahoihin uudistus ei vaikuta, mutta siihen, miten jaetaan, voi tulla muutoksia.

Nykyisen taidehallinnon tehtävät ovat taidepoliittiset asiantuntijatehtävät, apurahojen ja avustusten jako, tutkimus ja julkaisutoiminta ja Suomen taiteen kansainvälisyyden edistäminen.

Tulossopimuksen mukaiset tehtävät ovat parantaa taiteenharjoittamisen edellytyksiä, lisätä saavutettavuuden tasa-arvoisuutta ja moniarvoisuutta, edistää taiteenalan kansainvälistä vuorovaikutusta ja liikkuvuutta, tehtäviin kuuluvat myös taidepolitiikka ja asiantuntijuus.

Eli Kansainvälisyyden tehtävä on keskeisesti tässä sisällä. Kansainvälistymisen tukeminen on ensisijaisesti ulkomaille suuntautuvaa toimintaa, mutta se on myös kansainvälistymisen edistymistä. Tämä on ongelma tilastoinnissa ja koko kv-toimintaan suuntautuvaa rahaa ei voi laskea tilastoista.

Toimintaa ja tuen väyliä ovat apurahat erityisesti kansainväliseen toimintaan suomalaisille,

kansainväliseen kulttuuriyhteistyöhön, matka-apurahat, alueiden matka-apurahat (Keski-Suomi ja Pirkanmaa), residenssiapurahat (Artist in Residence toiminnassa mukana oleville),

residenssiavustukset käynnistys- ja toimintakuluihin ja kansainvälisen toiminnan tukemiseen kotimassa. Väyliä ovat myös alueellisten taidetoimikuntien residenssit (pääasiassa oman alueen taiteilijoille), Kv-yhteistyöhön keskittynyt läänintaiteilija Pohjanmaalla ja Kv-yhteistyöhankkeet, esim. muotoilun nowhere-näyttely.

Julkaisu: Suomalaisen muotoilun tulevaisuus ja kansainvälistyminen -julkaisu

Yritys löytää kv-toiminnan edistämisen keinoja muotoilun alalta, mutta kannattaa tutustua muidenkin. Lataa uusi julkaisu demos.fi sivulta!

Kommentti: taiteilija Mikko Kallio

Taiteilijan toiveita

Kansainvälisyyskoulutus, miten (kuva)taiteilija löytää yhteistyötahot? Omatoimista, aktiivista toimintaa ulkomailla ei rahoiteta. Taidekenttään tutustuminen vaatii pitkääkin asumista ulkomailla, miten rahoittaa tämä? Ulkomailla asuvat tuovat kontakteja myös kotimaahan.

Miten kuvataiteilijan ulkomailla asuminen vaikuttaa apurahan saamiseen? Uusi tukimuoto työskentelyyn ulkomailla?

Matka-apuraha-aloite myös tutustumismatkoihin!

Spontaanin ruohonjuuritason toiminnan rahoittaminen!

Olisiko museoiden taiteen tuonnin yhteydessä mahdollisuus edistää nykytaiteen vientiä?

Moderaattori, taiteilija Markku Arantila: taiteilijat eivät toimi niin suunnitelmallisesti kuin rahoituskanavat vaativat.

Esa Kokkonen, Itämeri-instituutti 

Yhteistyötä kulttuurialalla

Laaja-alaisesti kansainvälistymistä edistävä organisaatio. Kansainvälisyys on luonnollisena asiana mukana, ei itseisarvoisena. Säätiö on perustettu 1994, se on Tampereen kaupungin osakonserni, mutta sivufiliaali myös Helsingissä. Toimijana olemme alunperinkin valtakunnallisia ja osa Itämeri-verkostoa. Pyrkimys on edesauttaa konkreettisia hankkeita, kulttuuria ja kauppaa.

Klub Tampere syntyi Tampereen kulttuuripääkaupungin pilottiprojektina. Siinä syntyi kuvataiteen alueelta näyttely Pietariin, mukana Himmelblaun taiteilijoita ja Vesa Varrela.

Laajempi tavoite oli kulttuurialalla toimivien yritysten (musiikki, taide, muotoilu, käsityö) kansainvälistyminen ja viennin edistäminen. Tuloksena syntyikin mm. paikallisen kulttuuriviennin konsepti.

Olimme myös OPMn kulttuuriviennin kärkihanke, mutta tämä linja ei edennyt saada rahoitusta isommille hankkeille ja näyttelyille. Paikallinen toimija jäi kakkoseksi kansallisten toimijoiden hankkeiden rinnalla. Sillanrakentajat –hanke, koulutuskonsepti onnistui ok ja nyt alkanut Vaahto-hanke musiikki ok.

Ehdotus: Räätälöidä tukiohjelmia alue-, paikallislähtöisesti esim. kaupunkilähtöisesti (kaupunkikulttuurikonseptien tuottaminen). Tähän kannustaminen myös valtakunnallisin tukivälinein. Musiikki-puoli onnistui hyvin, siinä saimme pienestä konkreettisia tuloksia

Sillanrakentajat synnytti Agman eli Luovan talouden agentit ja managerit –yhdistyksen.

Kommentti: taiteilija Johanna Havimäki, Rajatila

Tiskin toiselta puolelta. Rajatilan projektit ovat yleensä tapauskohtaisia ja lyhytkestoisia. Vuosien varrella on ollut mm. Venäjä hankkeita ja Pohjoismaisia hankkeita. Nyt osallistuminen Super Market taidemessuille Tukholmassa poiki kutsun What a Mess –taidemessuille. Saimme tukea Pohjoismaiselta kulttuuripisteen liikkuvuusohjelmasta.

Yhteistyötä kehiteltiin mm. internetin kautta. Kulttuuripiste myöntää matka-avustuksia yksityiselle, ei yhdistyksille. Jatkossa tullaan hakemaan kulttuuripisteeltä pre-rahoja eli rahoitetaan tunnustelua.  Kulttuuripiste myöntää rahaa myös tällaiseen.

Valmistelen näyttelyä

Valmistelen näyttelyä. Seuraava blogi marraskuun lopussa.

Taiken joulukalenteri

Tämän kirjoittamani kalenterin ensimmäinen luukku avautui joulukuun kolmas 2011. Vuoden kestänyt Taike-valmistelu on pysynyt hyvin aikataulussa. Eilen lakimuutos oli eduskunnassa toisessa käsittelyssä, sitä on kuitenkin vastustettu ja esityksestä äänestetään tänään.
http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/ptk_105_2012_p.shtml#kohta_linkki23

Simo Rundgren /kesk:  Arvoisa puhemies! Teen tästä mietinnöstä hylkäysehdotuksen, jonka perustelut käyvät ilmi mietintöön sisältyvästä vastalauseesta.

Ari Jalonen /ps:  Arvoisa puhemies! Lyhykäisyydessään kannatan.

Tämä on kalenterin 33. luukku. Väsymystä vuoden kestäneeseen prosessiin on muillakin kuin minulla; vaikka kaikki Alueelliset taidetoimikunnat ovat jättäneet yhteisen kirjelmän ja kaikki taiteilijajärjestöt omansa, siitä että esitys pitäisi palauttaa valmisteluun, niin vetoomukset eivät ole enää synnyttäneet julkista keskustelua. HSn pääkirjoitus kertoi lehden linjan uudistukseen jo keväällä.
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Taidehallintoa+pitää+selkeyttää/a1305564305936

Vaikka tiedämme, että esimerkiksi säästöä ei hallintomuutoksesta koidu.

Vuodenvaihteessa myös kolmivuotinen kausi toimikunnissa päättyy. Uudistuksen viive saattaa tuottaa jonkun kokouksen ensi vuodelle, mutta se ei kokonaisuudessa ole tärkeää. Alueellisten taidetoimikuntien kuvataiteen vertaisarvioitsijoille ei ole ollut yhteisiä palavereja, kuten joillakin muilla aloilla on ollut. Se oli yksi syy minulle seurata asian kehittymistä kirjoittamalla omasta näkökulmasta.

Valmisteluvuoden aikana luottamustoimessa olevien ihmisten motivaatio on onnistuttu heikentämään. Nähtäväksi jää tarkoittaako se, pelätyn ja uhatun tavalla, taiteilijajärjestöjen ehdokkaiden ohittamista uusissa toimikunnissa. Jo nyt kulttuuri-instituutiot taitavat olla taiteilijoita paremmin edustettuja.

Tätä voi suositella: http://www.juhuu.nu/2012/11/oi-taideneuvosto/

Taiteilija, mikä on sinun puolueesi?

Taike on tulossa, enkä tähän pane, että tai syön hattuni, mutta muita merkkejä ei ole nähtävillä. Virastomalli, samalla kehityksellä kuin mitä yliopistoilla ja museoilla.

Silti kuulen miten yksityiset ihmiset ja tahot ovat asiasta peloissaan ja kertovat lähettävänsä vielä kulttuuriministeri Arhinmäelle postia tuntemuksistaan. Samalla julkinen keskustelu ja arvio on ollut mielestäni vähäistä. Sitä ei olla onnistuttu järjestöissä synnyttämään. Kaikki haluavat olla Paavon kavereita henkilökohtaisine kirjeineen, mutta arvokkaana ei olla pidetty vertaiskeskustelun synnyttämistä. Kyllä me teemme itsestämme tyhmiä yksilöitä tässä ajassa.

Ennen taiteilijat äänestivät pörhöisesti vasemmistoa. Nyt meillä on vasemmistoliittolainen kulttuuriministeri joka ei ole ystävällistä avausta tehnyt taiteilijajärjestöjen suuntaan. Jopa vasemmistoliiton kunnallisvaaliehdokas Kantokorpi varoitti vaalilehdessä Arhinmäkeä unohtamasta ammattitaiteilijoita toiminnassaan.

Nykyisin äänestetään vihreitä. Koska vihreillä on ollut sosiaalipuolen avauksia taiteilijoiden aseman parantamiseksi. Vasemmistoliitto paitsi ohittaa ammattitaiteilijat, niin säätiöittää puolet kansallisesta kulttuurista.