Rooman historia kahdessa kuvassa -teos sai alkunsa pari vuotta sitten kun sain joululahjaksi veljeltäni Matilta saksalaisen kulttuurihistorioitsija Wolfgang Schullerin kirja Kleopatra - Kolmen kulttuurin kuningatar. Kirjan on suomentanut Ilona Nykyri ja se on Atenan julkaisema 2007.
http://www.atenakustannus.fi/index.php?pagecat=3&page=kirja&kirjaluokka_id=&kirja_id=179
Ajattelen kirjan olevan populaarihistoriaa menestyville naisille ja kirja ihastuttikin minua kovin. Ilahdutti, sillä roomalaiset patsaat ovat todellisuudessa melko värittömiä.
- Miksi patsailla on aina niin kovin elottomat silmät? Caesar kysyy elokuvassa ryhmältä senaattoreja ja vastaa: oletteko olleet koskaan Egyptissä? Säästäkää se vaiva, riittää kun katsoo Kleopatran silmiin, niissä virtaa Niili.
Kleopatra oli Isis-jumala, Isis oli Egypti, Egypti oli Niili, Kleopatra oli Egypti.
Schullerin esipuheesta saa vaikutelman, että hänen tulkintansa Kleopatrasta poliittisena toimijana olisi uusi. Eikä Atenan kirjan mainosteksti linkissä ole sen analyyttisempi. Katsokaa itse Joseph Mankiewiczin Kleopatra (1963)! Ainoa mikä elokuvassa hölmöilee tulkinnassa on suomenkielinen takateksti "Eeppinen suurelokuva on unohtumaton muotokuva petollisesta kaunottaresta, joka vietteli kaksi Rooman suurimmista sotureista ja muutti historian kulun."
Roomalaiset tappoivat Caesarin, Marcus Antonius oli yksinkertainen ja juoppo ja Octavianus sukurutsainen nihilisti. Kleopatra taas oli ainoa joka ymmärsi kokonaisuutta ja ajoi Egyptin asiaa.
- Viimeinen laatuaan oikeista hallitsijoista, sanoo kuoleva kamarineito Kleopatran ruumiin vierellä. Tai kuten Kleopatra itse asian ilmaisi: but I am the Queen - keskustellessaan tasavaltalaisten roomalaisten kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti