Taiteen alueellisen edistämisen hallinto on vähän kuin pyörimässä kahdessa rattaassa. Toisaalta se on paikkaan sijoittumisensa takia maakunnallista työtä ja toisaalta se on erityisyytensä puolesta osa taiteen keskushallintoa. Maakunnallisuutta korostaa mm. muuttunut nimeämiskäytäntö: poliittiset maakuntaliitot nimeävät seuraavat alueelliset taidetoimikunnat. Uuden menettelyn purkamiseksi onkin ollut vaatimuksia. "Nimeämiskäytäntö kun muuttui lähinnä vahingossa ja nimeäminen pitäisi palauttaa taiteen keskushallinnolle ennenkuin otettu käyttöön lainkaan."
Taiteen edistäminen voisi kuitenkin olla osa maakuntaliiton kulttuuristrategiaa. Kaikilla maakuntaliitoilla kuitenkaan ei ole kulttuuristrategiaa ja jos niillä sellainen on, siinä ei välttämättä mainita taidetta ja taiteilijoita koskevia asioita, tai edes niiden olemassaoloa, lainkaan. Taiteilijan elinkeinonharjoittamisen kannalta se onkin huono asia, sillä maakuntaliitto pyörittää hankerahoissan ihan toisenlaista volyymia kuin mitä ovat taiteen edistämisen rahat. Nyt juuri hallitus on tosin jäädyttänyt kaikki uudet hankerahat ensivuodelta.
Taidehallinnon puolelta ollaan huolissaan siitä, että miten alueellisesti osataan jakaa apurahoja oikein. Taiteilija-apurahojen määrä on niin niukka, että niiden jakamisen kontrolointi tuntuu kohtuuttoman suureelliselta. Mutta jos esimerkiksi festivaalituen jakaminen tulee alueille, niinkuin on suunnitteilla, ymmärtää paremmin valvonnan ja opetuksen perustelun. Vertaistapaamisia on tähän asti järjestetty vaihtelevasti eri taiteenaloilla. Kuvataiteen puolella sellaisia ei ole ollut, vaikka minusta niitä pitäisi olla verkostoitumisen takia ja hyvien käytäntöjen kertomiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti