Uusia kulttuurirakennuksia tarvitaan myös Virossa

Kävelin tänään Piritalle päin. Merenrantakävely raunioluostarille on suosikkiretkiäni. Tänään en kuitenkaan kävellyt sinne asti, vaan käännyin Kadriorgin puiston läpi takaisin kaupunkiin. Tallinnan yliopiston rakennuksen viereen Narva maanteellä rakennettiin uutta. Yliopiston uudisrakennus on nimetty Silvaksi.

Päivän Postimees-lehden ensiaukeaman kuvassa ylioppilaat olivat kerääntyneinä eilen illalla tyhjän Kuvataideakatemian tontin ympärille puolustamaan omaa uudisrakennustaan. Archimedes säätiö ei ole luvannut kuin 12 miljoonaa euroa pesämunaksi rakentamiseen, Opetus- ja tiedeministeriö päättää panostuksestaan loppukuusta.

Viikonlopun yksi pääuutinen oli Viron kansallismuseon huono kunto. TV-kuva näytti museon varaston homeisia seiniä ja johtaja Krista Aru esitteli siellä säilytettäviä tekstiilejä. Rahoitushakukaan ei ollut onnistunut unionista, mutta jotain olisi tehtävä.

Perjantaina on Viron tasavallan vuosipäivä. Postimees-lehden artikkelissa oli juhlallisuuksiin kuuluvasta paraatista iso juttu. Puolustusvoimien pääesikunnan komentaja (?) Ants Laaneots muistelee vuoden 1992 paraatia jutun lopuksi: kansalle tarvitsi näyttää, että me saatoimme koota virolaiset puolustusvoimat, että meitä oli paljon ja miehet olivat motivoituneita...

Pari vuotta sitten lehtiotsikoissa olivat ensimmäiset Viron Nato-operaatioissa Afganistanissa kuolleet sotilaat.

Tämä hieno naapurimaamme, vain kivenheiton päässä Guggenheimille ajatellulta tontilta.

Julkisen tilan teoksen kritiikki

Miten analysoida ja kirjoittaa kritiikki julkisen tilan teoksesta? Miten luonnehtia tila, jossa teos on? Uusi, hyvin suunniteltu asuinlähiö, pitemmälle sisustettu viraston tai yrityksen aula; onko lähdettävä liikkeelle arkkitehtuurikritiikistä vai ympäristö- ja yhdyskuntapolitiikan mittareista?

Suureen kokoon tehtävän maalauksen sommittelussa on omat klassiset sääntönsä. Kaupunkitilaan nostettujen valokuvasuurennusten banderolleissa visuaalinen sisältö ei ole vaikea. Kuvassa voi olla mainoksen tuotesuurennos (auto) tai näköiskuva pressun alla korjattavana olevasta arvorakennuksesta. Koska kuvallisten viestien tiedetään olevan tehokkaita ja ihmisten kauneuden kaipuu on kova, julkisen tilan taidekin liikkuu varman päällä.

Koristellaan. Suurennetaan luontokuvia ja silkkipainetaan ne lasiin.

Mutta säästäkää turhalta valosaasteelta. Älkää antako insinöörien valaista puistonpuita siniseksi ja vettä punaiseksi. Satunnaisten kohteiden valaiseminen värillä ei ole merkityksellistä vaan se on turhaa.

Kotimaani linnusto

Lauantain 4.2. HSn kulttuuriosaston esimiehen Jaakko Lyytisen lauantaiessee Kaikki isänmaani linnut oli kiinnostava. Kiinnostavaksi sen teki tapa millä Jarmo Mäkilän maalaus Kaikki isäni linnut (1992) oli nostettu kansallisen lähimenneisyyden osaksi ja keskeiseksi sisällöksi.

Nykykuvaiteen julkaistu kritiikki voisi myös ottaa tietoisemmin analyysin yhdeksi lähtökohdaksi ajankohtaisen yhteiskunnallisen keskustelun. On tärkeää puhua teoksen muodon haltioittavasta vaikutuksesta ja kiittää taiteilijan uskottavuutta. Mutta nykytaidetta itsessään puhe marginaalistaa ja pienentää. Taidetta ei pitäisi kiinnittää pelkästään niihin rakenteisiin, missä sitä esitetään.

Yksi tapa kehittää keskustelua on nostaa paremmin esille se nykykuvataide, jota ei esitellä galleriatilassa. Tätä ovat mm. julkisen tilan taide ja väliaikaisina yhteisprojekteina valmistuva taide. Kun sanotaan, että taide tekee hyvää, niin ei voida tarkoittaa ainoastaan sitä, että kaunis taide tekee hyvää.

Aika tylsä teksti tuli: pitäisi vielä laittaa Haavistosta, Niinistöstä, Ultra Brasta ja Stradasta.