torstai 31. maaliskuuta 2011

Perussuomalainen kulttuuripolitiikka on jo täällä

Kun päätös alueellisten taidetoimikuntien nimittämisestä päätettiin siirtää Maakuntaliitolle, piti se sisällään päätöksen poliittisella mandaatilla nimittämisestä. Vaikka hallintoa tuettaisiin asiantuntijavalmistelulla, sen kuka lopulliset päätökset tekee, ei enää tarvitse olla alansa asiantuntija.

Asiassa on se hyvä puoli, että mitä lähempänä poliittista päätöksentekoa, niin sitä paremmat mahdollisuudet tulla huomatuksi. Periaatteessa ainakin.

Ongelmaksi sitten käy se, ettei poliittisilla puolueilla ole elävää kulttuuripolitiikkaa. Sen voi hyvin havaita kun testaa kansanedustajien kulttuuripoliittista osaamista ja katsoo viimeviikkoisen Voimalan http://areena.yle.fi/video/1301088544759

Ei ole yllätys, että Outi Alanko-Kahiluodolla oli paras kokonaiskäsitys, Perkiö saa miinuspisteet väärästä tiedosta, siitä että kulttuuriseteliä voisi käyttää taiteenostoon. Kulttuurisetelin käyttömahdollisuuksissa kuvataide ei ole mukana. Sen sijaan Perkiön Guggenheim malli kannattaa laittaa korvantaakse.

Perussuomalaiset tekivät itseasiassa melkoisen aloitteen puhumalla taiteen aatteellisuudesta kulttuurilinjauksensa perusteena. Miten lienee muilla puolueilla linjausten ajantasaisuus? Kun sellaista ei ole, niin merkitsevämmäksi nousee talous. Minusta voi ihan rohkeasti nyt kysyä, muuttuvatko taiteilija-apurahat kulttuuriseksi yritystueksi?

keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Säätytalolla

Oli Taidetoimikunnan toimintastrategia-päivät. Sisältönä oli nostattavaa puhetta linjaamaan tulevaa taidehallinnonmuutosta. Voiko taidetoimikunta lobata tehokkaammin taiteen puolesta, saadaanko meillekin Skotlannin malli ja nyt! on aika saattaa sosiaaliturva ja eläkeasiat kuntoon. Kolmevuotinen kauteni on suurinpiirtin puolessa ja tosissaan voi miettiä mitä sisältöjä siellä voi saada aikaiseksi - muutakin kun huolellisesti valmistella ne apurahajaot.

Taidehallinnon muutoksen  seuraaminen on ehkä keskeisimpiä asioita. Nyt kun alueellisten taidetoimikuntien jäsenten nimitysoikeus on siirtynyt Maakuntaliitoille, voi kysyä kuka poliitikko sinne sitten valitaan ja mitä on se taiteen itseisarvoisuus, jota tässä luovan talouden hehkutuksessa tuetaan? Apurahajaossa voidaan esimerkiksi siirtyä malliin, missä asiantuntijavalmistelun sitten siunaa poliittinen toimikunta.

Pirkanmaalla on läänintaiteilijapaikka auki. Visuaaliselle puolelle, mielenkiintoista nähdä miten hakuprosessi kulkee
http://www.pirkanmaantaidetoimikunta.fi/index.phpid=82&mod_action=show_news&mod_news_entry_id=201

Seminaari taiteen hyvinvointivaikutuksesta on 7.4.
http://www.pirkanmaantaidetoimikunta.fi/index.phpid=82&mod_action=show_news&mod_news_entry_id=197

ja 19.4. TRY/Taide rakennetussa ympäristössä -seminaari.
http://www.pirkanmaantaidetoimikunta.fi/index.phpid=82&mod_action=show_news&mod_news_entry_id=201

Jos kuvataiteilijan silmin VTT Assi Liikasen Taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutukset -toimenpideohjelmaa lukee, niin prosenttitaiteen edistäminen on keskeisin ohjelmakohta.

torstai 24. maaliskuuta 2011

Vaalipuheita

Kuvataidealan järjestöillä Suomen Taiteilijaseuralla http://www.artists.fi/tietoa_toiminnasta/ajankohtaista/suomen_taiteilijaseuran_tavoitteet_hallitusohjelmaan_2011_-_2015.html
ja Taidemaalariliitolla
http://www.painters.fi/ajankohtaista.html
on molemmilla omat ohjelmansa tuleviin eduskuntavaaleihin. Molemmilla on ohjelmissaan varsin samankaltaiset keskeiset teemat.

Eläkeasia on yksi näistä. Taidemaalariliitto on tehnyt kyselyn oman jäsenkuntansa keskuudessa ja siihen perustuen nostanut keskeiseksi vaalitavoitteekseen oman taiteilijaeläkejärjestelmän. Pyrkimyksen ovat allekirjoittaneet säveltäjät ja sanoittajat sekä kirjailijat.
http://www.painters.fi/Tiedote1832011.pdf

Ei siis Suomen Taiteilijaseura: mielenkiintoista jos keskusjärjestöllä on takataskussaan omaa eläkelakia parempi valtti parantaa vapaan kentän toimijoiden eläketurvaa. Taiteilijaeläkkeiden kasvattaminen on hyvä tavoite ja sillä on merkittävyyttä iäkkäämmälle taiteilijakunnalle heti.

Ministerit Pekkarinen, Sinnemäki ja Wallin ovat löytäneet luovan talouden mahdollisuuden kehittää taloutta.
http://www.minedu.fi/OPM/Tiedotteet/2011/03/luova_talous.html?lang=fi
Sopii toivoa, että luovan talouden virallinen löytyminen tuottaa välillisesti lisätukea vapaalle taiteelle.

Taiteilijajärjestöjen vaalipuheeseen on syytä liittää vielä yhdenvertaisuus kulttuurin saavutettavuudessa alueellisesti. Tämä nojaa vasta julkaistuun Kankaan - Kivistön selvitykseen
http://www.minedu.fi/OPM/Tapahtumakalenteri/2011/03/kulttuurikunnat.html?lang=
missä ehdotetaan mm. kuntien kulttuuripanostusta, nyt 3,50 euroa per asukas, nostettavaksi liikunnan ja urheilun tasolle, nyt 12 euroa per asukas. Valtiolle tämä merkitsisi 13 miljoonan menoerää. Ajatuksen luulisi kelpaavan myös perussuomalaisille.
http://www.savonsanomat.fi/mielipide/artikkelit/suomi-on-kulttuurielämän-takapajula/656517

Pahinta olisi, jos luovan talouden visio nähdään alueellisena tulevaisuutena ilman, että ymmärretään ammattitaiteilijoiden toiminnan osuutta ytimessä. Tämän ylläpitämiseksi tarvitaan suoraa taiteilijatukea.

lauantai 19. maaliskuuta 2011

vielä näyttelystä

Huomasin blogiseurattavani Alastoman Kriitikon näyttelykommentin ja siinä olevan blogilinkin. Siksi päätin keskeyttää mukavasti alkaneen kirjoittamiseni Alueellisesta taidetoimikuntatyöstä ja palata näyttelyaiheeseeni Elsie Ståhleen.

On arvokasta kun näyttely huomataan, Otso Kantokorpi on ihmisystävä. Kantokorven kirjoittamaan arvioon haluan tehdä yhden huomion. Se liittyy arviossa mainittuun Taiteilijakartta-teokseen. Otso luonnehtii teosta "jonkinlaiseksi taidesosiologiseksi" kartaksi.

Sosiologia on yhteiskuntatiede.

Taiteilijakartta on yritys luokitella ja jäsentää nykymaalaustaiteen kenttää taidehistoriallisin ismein (impressionismi) ja taidehistoriallisista nimikkeistä johdetuin uudissanoin (uusi pyyhkäisyrealismi). Kartassa olevat taiteilijan nimi ei siis viittaa taiteilijaan itseensä, vaan hänen tuotantoonsa. Kartassa ei ole muuta kuin kirjoitettua tekstiä ja tämä merkityssisältö pitää osata lukea asiayhteydestä.

Otson kirjoituksessa näyttelyteoksesta onkin vain yksi sosiologinen toimija ja se on arvion kirjoittaja itse.

perjantai 18. maaliskuuta 2011

vertikaalikeskusteluja

Pirkanmaan taidetoimikunnassa olemme olleet aloitteellisia luottamusihmisten vertikaalitapaamisten järjestämiseksi. Muille taiteenaloille kuin kuvataide sellaiset onkin saatu suunniteltua. Kolmen vuoden kausi ja vertaisensa tapaa kerran - tai siis ei kertaakaan. Läänintaiteilijoille vastaavia tapaamisia perinteisesti onkin järjestetty.
Sitä, mistä rahapussista tapaaminen pitäisi kustantaa, siitä taitaa loppukädessä olla kyse. Alueellisilla taidetoimikunnilla on niukka toimintabudjetti, taiteenlajikohtaisilla toimikunnilla oma tärkeysjärjestys toiminnalle ja Taiteen keskustoimikunta saattaa sekin pitää parempana, jos alueellinen kenttä pysyy hajanaisena ja keskittyy siihen mikä tarkoitettu on: tapahtumiin aluerajojen sisällä.
Mitä hyötyä vertikaalitapaamisesta olisi? Järjestelmä tulisi tutuksi, siinä toimivat ihmiset tulisivat tutuksi ja sekä hallinnon että toiminnan hyvät käytännöt leviäisivät. On selvää ettei taiteenlajeihin liittyvä edistämistyö ole yksin alueellisissa rajoissa. Yhteistyötä tehdään kuitenkin jo nyt mm. residenssitoiminnassa ja ArtHub -hankkeeessa.

maanantai 14. maaliskuuta 2011

Alueellinen taidetoimikuntatyö

Alueellisen taidetoimikuntatyön taustalla näen tehtävässäni kaksi asiaa. Ne ovat ammattikuvataiteilijan ja kolmannen sektorin, kuvataideyhdistysten työn edistäminen ja käynnissä olevan, taidehallinnon muutoksen seuraaminen.

Tärkeätä on kehittää kuvataiteilijan mahdollisuuksia saada toimeentuloa omalla työllään. Näitä mahdollisuuksia ovat taiteen käytön edistäminen rakennetussa ympäristössä ja taiteen hyvinvointivaikutus. Molemmat ovat taiteen soveltavaa käyttöä. Pohdin, voiko taiteilijan työtä lähestyä muutoin kuin soveltavan käytön ja itseisarvoisen taiteeen vastakohtaisuuden kautta  ja voiko itseisarvoista taidetta olla ilman itseisarvoista taidekoulutusta ja taiteilijaa?

Paikalliset taiteilijaseurat tuovat toimeentuloa taiteilijoille mm. taidelainaamotoiminnalla. Miten taidemyynnin osuutta taiteilijan toimeentulosta voisi kasvattaa? Taideyhdistykset ylläpitävät paikallista nykytaiteen tarjontaa.

Taidehallinnonmuutos on mielenkiintoinen ja haasteellinen seurattava: siinä saattavat saada kyytiä niin taidetoimikunnat, alueelliset keskukset kuin ihan mikä muu tahansa. Muutosta pohjustetaan raporteilla ja tutkimuksilla. Mitä tapahtuu, jos taloudellinen kannattavuus korostuu alueellisessa tukipolitiikassa? Se mahdollisesti pakottaa taiteilijat muuttamaan keskuksiin, sinne missä on edes pieni vapaa tila taiteellisen innovaation syntyä.

Perussuomalaisten linjaus postmodernista ei ole mielenkiintoinen, mutta ajatus poliitikoista apurahojen jakajina on. Yleensä poliitikoilla on ollut muita intohimoja kuin  apurahojen jakoperiaatteiden pohtiminen. Laki taiteen edistämiskeskuksesta sai tylyn vastaanoton viime kesänä mm. siksi, että siinä puututtiin vertaisarviointiin apurahojen jaossa.

Maaliskuun alussa eduskunnassa vahvistettiin tavoitteita kulttuurin ja taiteen edistämiseksi, mm. taiteilijan eläke- ja sosiaaliturvan parantaminen ja taiteen edistämiskeskuksen synnyttäminen.