Eilisen kadotettu mahdollisuus

Eilen oli Arkadiaseuran järjestämä kulttuuriministerin kyselytunti Taike-asiasta. Sairaana en päässyt paikalle, mikä nyt ottaa päähän. Jos olisin päässyt, olisin kysynyt alla olevan, toivottavasti asia tuli esille.
Mm. Taiteen keskustoimikunta omissa kommenteissaan Taike-esitykseen lähti liikkeelle siitä, että uusi virasto olisi nimenomaan taiteesta vastaava virasto. Ehdotukseen on yleisesti suhtauduttu positiivisesti, sitä kannatetaan ja toivottavasti se myös muuttaa tekstiä tältä osin.
Esimerkiksi muutoskohdat esityksessä: "Taiteen edistämisestä vastaava viranomainen" "edistää taidetta kansallisesti ja kansainvälisesti"
Nykyiseen taidehallintoon, erityisesti sen aluetasolla, on kuitenkin sisältynyt myös kulttuurin edistämisen toimia. Myös alueellisten taidetoimikuntien jäsenten tausta on usein paremminkin kulttuuritehtävissä kuin taiteessa. Näiden edistämistehtävien jääminen esityksen ulkopuolelle huolestuttaa monia. Ei pelkästään ehdotetussa muutoksessa jättää tehtävämäärittelystä kulttuuri pois, vaan myös epäilynä miten, tässä hallintomuutoksessa syntyvä, keskusjohtoinen virasto tulevaisuudessa jakaa resurssejaan.
Miten ELY-keskusten tulosohjaus voisi tulla mukaan kehittämään alueellista kulttuuria mm. kulttuurin tasa-arvoista saatavuutta ja taiteen harrastamista
ja koska esimerkiksi Lakia kuntien kulttuuritoimesta ollaan muuttamassa? Kuntien kulttuurityötä tutkitaan Jyväskylän yliopistossa ja parin vuoden takaa on Kivistön - Kankaan selvitys, jossa mm. oli mukana ajatus palkattavista kuntataiteilijoista, vrt nykyiset läänintaiteilijat.

Tiistain kuulemistilaisuus

Keskivaiheilla kuulemistilaisuutta eräs osallistujista olisi halunnut saada edistämiskeskuksen aiheeseen tarkennusta ministeri Arhinmäeltä. Tilaisuuden puheenjohtaja totesi kuitenkin, että nyt vaan kuullaan, eikä kuuliainen ministeri sitten vastannut kysyjälle mitään. Myöhemmin Arhinmäki kyllä puhui; kertoi tyytyväisenä poliittisesta ohjaamisestaan sen, että hän on korostanut ainoastaan avoimuutta valmistelutyössä. Tuskin hänellä olisi ollut edes aikaa puuttua. Ensi tiistaina, 27.3. on Arkadiaseuran järjestämä tilaisuus Taiteen edistämiskeskuksesta Eurooppasalissa Esplanadilla 16.30; siellä ministeri jo esitteleekin esitystä.

Viimeinen päivä kommentoida uutta edistämiskeskusta on 26.3.

Suurimmat huolenaiheet tulivat todennäköisesti jo esille kuulemistilaisuudessa. Taiteen keskustoimikunta toi muutosehdotuksensa esille yhtenäisen tuntuisena ryhmänä. Hyvin olivatkin paikalla, sillä tilaisuutta seurasi Taiteen keskustoimikunnan oma kokous. Ainoastaan puheenjohtaja Rantala istui pöydän toisella puolella.

Rakennustaiteen toimikunnan puheenjohtajan Markus Seppäsen suulla keskeiset muutosvaatimukset olivat: Kulttuurin käsite on liian laaja, esityksessä on palattava taiteenedistämisen näkökulmaan. Tehtävämäärittelynä tulee olla "taiteen edistämisestä vastaava virasto, sitä kansallisesti ja kansainvälisesti". Poliittista nimittämistä tulee välttää (miten sekin taataan?). Taideneuvoston kokoa tulisi kasvattaa ehdotuksessa 6 + pj. Nykyiset toimikaudet ja enimmäismäärä tulisi säilyttää, 3 + 3 vuotta. Vertaisarviointiryhmä-nimen katsotaan kuvaavan tehtäviä liian suppeasti, tarkoituksenmukaisempaa on asiantuntijuuden nostaminen esiin. Taideneuvoston tehtävä on koota eri taiteenalat yhteen. Virastolla tulee olla omaa tutkimustoimintaa, jonka lähtökohta on erityisesti taiteessa. Alueille ohjattavien projektien tulee syntyä alueiden omista tarpeista. Alueiden itsenäisyyttä ei saa heikentää.

Myös huoli johtajan vallasta nousi esille. Tähän reseptinä nähtiin tehtävän määräaikaisuus ja kontrolli; Taiteen keskustoimikunta haluaa olla mukana muokkaamassa asetusta viraston työjärjestykseksi. Aluepisteiden määrä jää asetuksen varaan, mutta nykyisestä määrästä lähdetään liikkeelle niin aluepisteissä kuin arviointiryhmissäkin.

Aikataulusta, uuden lain voimaanastumisesta vuodenvaihteessa tullaan varmaankin pitämään kiinni. Taiteen keskustoimikunnan ja alueiden huoli tulivat kyllä esille. Nouseeko esille vielä muita näkökulmia? Viimeinen hionta tehdään eduskunnassa viimeistään toukokuussa.

Itseisarvoinen Taike

Minä en voi ajatella asioita vain yhdestä suunnasta. Tämä ei koske vain asian toteuttamista, vaan pätee myös rooleihin ihmisenä. Joskus on enemmän tunteikas ihminen valloillaan, toisinaan on pakko ottaa ammattimaisemmin ja etäännyttää.  Tämä tarkoittaa yleensä sitä, että tekee jatkuvasti vääriä arvioita ja joutuu vaihtamaan kantaansa.

Nyt kun pyydetään taiteilijanäkökulmaa taiteen edistämiskeskukseen, oletan, että tarkoitetaan myös minua. Näkökulmaa ei ole kysytty minulta oman alani edustajana taidehallinnossa luottamustoimessa tai kysely ei ole tullut taiteilijaliittoni kautta, tasa-arvoisena kirjekyselynä.

Kun on itse mukana ehdollistuu ja ottaa vastuulleen, jopa innostuu.

Miten taidehallinnon muutosta sitten perustellaan? Mm. siksi, että nyt on niin huonosti. Nykyinen taidehallinto esitellään jopa esteeksi taiteen kehittymiselle ja annetaan vaikutelma, että apurahojakin myönnetään ihan niin ja näin.

En nyt ota tätä henkilökohtaisesti, vaan muistutan itseäni siitä missä konkreettisesti olen  ja etäännytän. Ympärillä on erilaisten taloudellisten toimijoiden ja ihmisten elävä maailma. Se on se välitön todellisuus johon taiteilijana ja ihmisenä kiinnittyy, jossa hengittää. Toisista on riippuvainen ja siitä, miten yhteistyössä voi toimia.

Taidehallintomuutosta perustellaan rahan niukkuudella. Yhteistyö on voimavara, se ei maksa, sitä ei viedä pois. Yhteistyö ja paikka suhteessa muuhun hallintoon; nähdä kolmannen sektorin toimijat vahvana, rikkaana ja kirjavana yhteistyökumppaniverkostona ja ymmärtää luova talous elinkeinotoiminnaksi ja pitää huolta siitä, että suora taiteen tuki saadaan sen innovatiiviseen ytimeen.

Mukava on sellainen todellisuus, joka on irti ajasta ja sijoittumisen paikasta ja olla vaan siellä missä ystävät ovat. Niin kuin nyt tämä itseisarvoinen Taike. 

No just

Minä heräsin aamulla ajatukseen Taiteen edistämiskeskuksesta. Voi olla, että tähän vaikutti illalla sähköpostiin tullut MTVn kysely Guggenheimista. Viestissä sanottiin, että oma taiteilijaliittokin on mukana. No just. Sanon, että työntäkää jo se G jonnekin, ei siinä ole kyse muusta kuin yksityisen rahan määrästä.

Esitetty Taike ei kata koko samaa kenttää, minkä nykyinen taidehallinto tekee. Siitä nousin aamulla kantamaan huolta. Alueellinen taiteen- ja kulttuurinedistäminen on ulkopuolella mm. siksi, että esityksessä siltä viedään rahat eli läänintaiteilijaresurssi ja annetaan se keskusvirastolle ja siksi, että taiteilija-apurahan myöntöperusteita halutaan voimakkaasti yhdenvertaistaa. Samanaikaisesti ei esitetä myöskään ratkaisumalleja poikittaiseen yhteistyöhön.

Siksi ehdotus on tältä osin vajaa tai sitä yksinkertaisesti ehdotetaan toteutettavaksi liian aikaisin. Jos kuntahallintomuutos olisi pitemmällä, niin voisi olla myös sellaisia rakenteita, mihin alueellinen taiteen ja kulttuurin edistäminen rakentuisi. Tässä vaiheessa niitä ei ole, eikä voi edes tietää mitä tulee.

Paras tapa toteuttaa tasa-arvoisuus nykykuvataiteen saatavuudessa ja varmistaa ihmisten oikeus sen harrastamiseen, on mahdollistaa taiteilijoiden alueellinen toimeentulo. Taiteilijat asuvat jo nyt keskitetysti pääkaupunkiseudulla ja nämä taiteilijat saavatkin pääosin valtakunnallisesti jaetun, suoran taiteilijatuen. Taiken esitys keskittäisi nyt myös projektirahojen käytön. Muutosehdotukselle voikin ymmärtää yhden näkökulman taide- ja taiteilijapoliittiset perusteet. Koska esitys kuitenkin perustelee itseään ensisijaisesti kulttuuripoliittisesti, niin niitä perusteita sille ei mielestäni ole.

Vaikutelmia Taikesta

On vaikea ajatella kokonaisuutta siten, että mielipiteineen olisi koko ajan perustellusti oikeassa. Päivitteleviä näkökulmia voi ottaa monia: jos alueellisen vertaisarvioitsijan työ on vastaisuudessa pelkkää apuraha-arviointia niin kuka kummassa sellaiseen ryhtyy? Meillä Pirkanmaalla sen voisi yhdistää Tampereen kaupungin ammattitaiteilijoiden apurahojen myöntöön, ainakin mitä kuntauudistuskin kasvattaa Suur-Tampereen. Myös esitys laajentaa vertaisarvioinnin museoammattilaisiin.


Jos alueellisen taiteenkehittämisen ja alueellisen kulttuuripolitiikan katsotaan kehittyvän jotenkin maakuntaliiton sylissä, niin voi ihmettä. Miten käy seuraavassa kuntauudistuksessa maakuntaliittojenkaan. Käytännössä maakuntaliittojen strategioissa ei tällä hetkellä edes mainita sanaa taide.


Edistämiskeskus on keskusjohtoinen virasto, samoin kuin Museovirasto. Ovatko aluepisteet silloin aluetaidemuseoverkostoa vastaava verkosto? Alueilta ollaan tekemässä isoa resurssisiirtoa keskusvirastolle kun läänintaiteilijuus loppuu. Miten käy taiteilijaseurojen ja keskusten, jos apurahasysteemi alkaa määräytymään valtakunnallisessa strategisessa suunnittelussa. Rahansiirtoa pääkaupunkiseudun projekteille? 

Vuosi sitten keväällä Säätytalolla TKTn tilaisuudessa oli pääpuhuja Britteinsaarilta: puhujan viesti oli puhua sikäläisestä muutoksesta. Esityksen malli oli suurinpiirtein siten, että pienehkö asiantuntijaryhmä analysoi ja siirsi rahat erilaisille hankkeille ja projekteille, jotka sitten viilattiin yhteistyössä virkamiehen ja hakijan kanssa. Systeemi mahdollisti kaiken vakiintuneen kellumisen; yhteisöltä vietiin vakiintuneet toimintarahat, taiteilijapalkkio määräytyi osaksi suurempia, tuotannollisia kokonaisuuksia jne. Malli esiteltiin hyvin tuloksellisena.

Annettu esitys mahdollistaa tämän myös; ohjaavuus ja välineellistämisen mahdollisuudet näkyvät esityksessä mm.
- Monet asiat jäävät asetuksen varaan.
- "Taidekoulujen (5) harkinnanvaraisten toiminta-avustusten päättäminen siirtyy virastolle".
- Tähän systeemiin mahtuu keskusviraston kautta palautuva läänintaiteilijoiden (koordinaattorien) työ alueille.
- Taideneuvoston ilmeinen poliittinen ohjaavuus: "asiantuntijuus taiteilijan toimeentulon suhteen", samalla kun kaikki tutkimus ulkoistetaan kokonaan Cuporelle.
- Taiteen ja kulttuurin käsitteiden tietoinen päällekkäistäminen ja sekoittaminen joka perustelee myös asiantuntijapohjan laajenemista.

Ehdottomasti positiivisena näen kyllä paremman mahdollisuuden sitoa suomalainenkin kulttuurihallinto saamaan hyötyä ja osallistumaan eurooppalaisiin kokonaisuuksiin ja ohjelmiin. 


Jos luovan talouden mittareita kehitetään ja se saadaan näyttämään kasvavalta, niin vahvistaako se myös itseiservoisen taiteen tasapuolista rahoitusta?