Hienoon Ars näyttelyyn tutustumisen jälkeen harhailin Kiasman kauppaan ajatuksenani hiplailla mukavia siniprinttikankaita ja ihastella pellistä taivuteltuja pikkuesineitä. Kaupassa törmäsin taiteilija Markus Renvalliin. Vaihdoimme lyhyesti kuulumisia ja sitten Markus kysyi, että tiedänkö minä mikä tässä on vikana? Koska en ole läheskään niin sujuva ajattelussani kuin Markus, vastasin yksinkertaisesti, että en tiedä.
Markus selvitti, että vikana on se, etteivät taiteilijat tiedä mitä he haluavat ja tiedänkö minä mitä taiteilijoiden pitäisi haluta? Taiteilijoiden pitäisi saada näyttelykorvaus, jatkoi Markus, teksti omasta työstään ja kunnollinen teosdokumentointi.
Koska vakuutuin asian tärkeydestä, kirjoitan listan myös tänne: mitä jokaisen taiteilijan pitää muistaa museonäyttelyn yhteydessä.
Kiasman kaupassa ei ollut afrikkalaisia käsitöitä, enkä jäänytkään sinne enää Markuksen lähdettyä.
torstai 24. marraskuuta 2011
perjantai 18. marraskuuta 2011
Muumipeikko vandalismia
Muumimuseon edustalla oleva pronssipatsas on taas vandalisoitu. Minusta olisi parempi siirtää patsas jonnekin muualle. Vaikka henkilökunnan takahuoneeseen, paikkaan missä häntä voisi toimia takinripustimena ja kenties ajansaatossa saada kauniin kultaisen kiillon. Olen tutkiskellut muumin asiaa sydämessäni ja ihmetellyt, miksi patsas on minulle niin vieras.
Koska patsas on puistopatsaaksi pieni? Kenties patsas olisi paremmin edukseen koristeena suihkulähteessä?
Muistelin, että muumikirjoissa pronssipatsaita olisi ollut vain Vaarallisessa juhannuksessa. Kirjassa esitellään puisto, jota Puistonvartija ja Puistotäti hoitavat. Kirjan puistokohtaus päättyy Nuuskamuikkusen rikokseen, siinä hän repii kieltokyltit ja kylvää puistoon hattivattien siemeniä. Tekoaan pakeneva Nuuskamuikkunen saa 24 orpolasta mukaansa.
Kun nyt tarkistin mielikuvan, ei Vaarallisen juhannuksenkaan puistossa ollut patsaita. Puisto oli vain huolellisesti hoidettu ja siellä oli hauskanpito kielletty. Muumitalossa muumipatsaita on. Sellainen on ainakin punaplyysisten huonekalujen seurassa salongissa, tyylinmukaisen pylvään päällä. Kenties patsas on kipsistä. Metso-kirjaston Muumilaaksossa sisällä oleva muumi on valkoinen.
Jos Hämeenpuiston muumin spreijaisi valkoiseksi? Piirrettyn muumihahmon väri on vaaleanvihreä. Puistomuumi voisi olla myös fluoridisoitu. Ajattelen, että niin olisi tutumpi.
Voisi kokeilla vaikka laittaa värillisen valospotin: ne kun ovat niin muotia.
http://bit.ly/sk5jBt
Koska patsas on puistopatsaaksi pieni? Kenties patsas olisi paremmin edukseen koristeena suihkulähteessä?
Muistelin, että muumikirjoissa pronssipatsaita olisi ollut vain Vaarallisessa juhannuksessa. Kirjassa esitellään puisto, jota Puistonvartija ja Puistotäti hoitavat. Kirjan puistokohtaus päättyy Nuuskamuikkusen rikokseen, siinä hän repii kieltokyltit ja kylvää puistoon hattivattien siemeniä. Tekoaan pakeneva Nuuskamuikkunen saa 24 orpolasta mukaansa.
Kun nyt tarkistin mielikuvan, ei Vaarallisen juhannuksenkaan puistossa ollut patsaita. Puisto oli vain huolellisesti hoidettu ja siellä oli hauskanpito kielletty. Muumitalossa muumipatsaita on. Sellainen on ainakin punaplyysisten huonekalujen seurassa salongissa, tyylinmukaisen pylvään päällä. Kenties patsas on kipsistä. Metso-kirjaston Muumilaaksossa sisällä oleva muumi on valkoinen.
Jos Hämeenpuiston muumin spreijaisi valkoiseksi? Piirrettyn muumihahmon väri on vaaleanvihreä. Puistomuumi voisi olla myös fluoridisoitu. Ajattelen, että niin olisi tutumpi.
Voisi kokeilla vaikka laittaa värillisen valospotin: ne kun ovat niin muotia.
http://bit.ly/sk5jBt
sunnuntai 13. marraskuuta 2011
Aviso
Das Bayerische Staatsministerium für Wissenschaft, Forschung und Kunst eli Baijerin valtion kulttuuriministeriö
http://www.stmwfk.bayern.de/Start.aspx
julkaisee paitsi Aviso-lehteä
http://www.stmwfk.bayern.de/mediathek/aviso.aspx
ylläpitää mm. kansainvälistä taiteilijataloa.
Ministeriön katon alta löytyvät koulutus, tutkimus ja taiteet. Vakuuttavaa, mutta millaisen hallintoalueen olisi oikein oltava, kuinka vilkas, että moinen väliportaanhallinnon rakenne olisi kannatettava? Ainakin Baijerin osavaltion meno näyttää vauhdikkaalta.
Luovan talouden hengästyttäminä meilläkin yritetään.
http://kompassi.arthub.fi/index.php
Meillä tuetaan vapaata verkostoitumista ja nähdään sen kannustavan kaikenlaiseen yrittäjyyteen. Ja samalla minusta tuntuu, että meillä oltaisiin nyt rakennettamassa jäykkää hallintorakennetta, sellaista mistä tekijät ja osaajat jäävät ulkopuolelle. Ihan kuin meillä olisi siihen se sisältö, kuin jossain Baijerissa.
Liberaalia vapautta tämä aikamme henki tai ei, niin ainakin sen osaan varmasti päätellä, että alueellinen, toimitettu kulttuurilehti olisi kiinnostava. Ainakin kiinnostavampi kuin jokaisen museon ja teatterin omat tiedotuslehdet yhteeensä. Miten ne valtionapua toimintaansa saavat laitokset muuten sellaisiakin rahoittavat?
Taiteen keskustoimikunta julkaisi Arsis-lehteä vuoteen 2009. Vuoden 2010 aikana Arsikselle luvattiin kehittää verkkolehtikonsepti:
http://www.taiteenkeskustoimikunta.fi/default.asp?WCI=wciFrames&strlanguage_id=fi
Mutta linkkilistaan ja tiedotteisiin kehitystyö on jäänyt.
http://www.stmwfk.bayern.de/Start.aspx
julkaisee paitsi Aviso-lehteä
http://www.stmwfk.bayern.de/mediathek/aviso.aspx
ylläpitää mm. kansainvälistä taiteilijataloa.
Ministeriön katon alta löytyvät koulutus, tutkimus ja taiteet. Vakuuttavaa, mutta millaisen hallintoalueen olisi oikein oltava, kuinka vilkas, että moinen väliportaanhallinnon rakenne olisi kannatettava? Ainakin Baijerin osavaltion meno näyttää vauhdikkaalta.
Luovan talouden hengästyttäminä meilläkin yritetään.
http://kompassi.arthub.fi/index.php
Meillä tuetaan vapaata verkostoitumista ja nähdään sen kannustavan kaikenlaiseen yrittäjyyteen. Ja samalla minusta tuntuu, että meillä oltaisiin nyt rakennettamassa jäykkää hallintorakennetta, sellaista mistä tekijät ja osaajat jäävät ulkopuolelle. Ihan kuin meillä olisi siihen se sisältö, kuin jossain Baijerissa.
Liberaalia vapautta tämä aikamme henki tai ei, niin ainakin sen osaan varmasti päätellä, että alueellinen, toimitettu kulttuurilehti olisi kiinnostava. Ainakin kiinnostavampi kuin jokaisen museon ja teatterin omat tiedotuslehdet yhteeensä. Miten ne valtionapua toimintaansa saavat laitokset muuten sellaisiakin rahoittavat?
Taiteen keskustoimikunta julkaisi Arsis-lehteä vuoteen 2009. Vuoden 2010 aikana Arsikselle luvattiin kehittää verkkolehtikonsepti:
http://www.taiteenkeskustoimikunta.fi/default.asp?WCI=wciFrames&strlanguage_id=fi
Mutta linkkilistaan ja tiedotteisiin kehitystyö on jäänyt.
perjantai 4. marraskuuta 2011
Vertaisarvioinnista ja muusta tärkeästä
Vaikka periaatteista pitäisi kiinni: poliitikot poissa taiteeseen liittyvästä päätöksenteosta, vertaisarvioinnista ja ammattimaisuudesta, niin muutoksia tulee. Taiteen keskustoimikunta antoi jo neuvoja apurahoihin liittyvään päätöksentekoon http://bit.ly/tYkxzy
Täällä Joensuussa Arto Haapala avasi päivän puhumalla arvioinnin suhteellisuudesta, ainakin mitä asiasta voidaan historian esimerkeistä oppia. Hän pohti sellaisia käsitteitä, kuin miten hyvän ja erinomaisen voisi erottaa - ja mikä osuus tiedolla on arvottavassa valinnassa. Kysymykseen Taiteen keskustoimikunnan arviointiperusteista hän vastasi diplomaattisesti, että "slipery" - liukastelun mahdollistavat.
Esitellessään taidemarkkinatutkimustaan Annukka Jyrämä on aina yhtä vakuuttavan selväjärkinen. Uskottavuus taidemaailmassa syntyy läsnäolosta: avajaisissa ja taidemessuilla. Mutta kun ranskalainen taidemarkkinatutkija päästään viihdyttämään yleisöä kahden luennon putkeen peruutuksen takia, tuntee tulevansa häikäistynä aivopestyksi. Alain Quemin valaisi, että taidemarkkinoita: taidemessuja ja niihin osallistuvia gallerioita hallitsee Yhdysvallat lähes neljänneksellä. Jossakin kiinalaisilla on vielä kiinniotettavaa. Heidän osuutensa on 2,4 prosenttia (2008).
Yhdysvaltojen jälkeen taidemaailmaa hallitsevat saksalaiset viidenneksellä. Kymmenesosaan yltävät Iso-Britannia ja Ranska. Eivätkä luvut päde vain kauppaan, vaan kuvaavat myös arviona menestyvien taiteilijoiden kansallista taustaa. Kovin hyvin luennoitsija ei avannut taidemarkkinoiden kuluttuvaa tapaa löytää paikallisesti "uusia" taiteilijoita, mutta kyllä yleisö kommentoi pikkuisen uuskolonialismista. Kansainvälisellä taiteella on kansallinen painotus: Suomella alle prosentin.
Taidesosiologi Quemin mukaan taiteen arvo voidaan suuremmaksi osaksi mitata erilaisin sosiologisin mittarein, vaikka on siinä aina hitunen estetiikkaakin "... quality is much more tiny part."
Mutta miten tästä voisi ottaa oppia apurahojen jakamiseen? Arviointimittareita voisi tulla lisää, voiko sellainen yksipuolistaa? Taidemarkkinoiden kehittyminenkin - mutta tietenkin omana poolinaan.
Täällä Joensuussa Arto Haapala avasi päivän puhumalla arvioinnin suhteellisuudesta, ainakin mitä asiasta voidaan historian esimerkeistä oppia. Hän pohti sellaisia käsitteitä, kuin miten hyvän ja erinomaisen voisi erottaa - ja mikä osuus tiedolla on arvottavassa valinnassa. Kysymykseen Taiteen keskustoimikunnan arviointiperusteista hän vastasi diplomaattisesti, että "slipery" - liukastelun mahdollistavat.
Esitellessään taidemarkkinatutkimustaan Annukka Jyrämä on aina yhtä vakuuttavan selväjärkinen. Uskottavuus taidemaailmassa syntyy läsnäolosta: avajaisissa ja taidemessuilla. Mutta kun ranskalainen taidemarkkinatutkija päästään viihdyttämään yleisöä kahden luennon putkeen peruutuksen takia, tuntee tulevansa häikäistynä aivopestyksi. Alain Quemin valaisi, että taidemarkkinoita: taidemessuja ja niihin osallistuvia gallerioita hallitsee Yhdysvallat lähes neljänneksellä. Jossakin kiinalaisilla on vielä kiinniotettavaa. Heidän osuutensa on 2,4 prosenttia (2008).
Yhdysvaltojen jälkeen taidemaailmaa hallitsevat saksalaiset viidenneksellä. Kymmenesosaan yltävät Iso-Britannia ja Ranska. Eivätkä luvut päde vain kauppaan, vaan kuvaavat myös arviona menestyvien taiteilijoiden kansallista taustaa. Kovin hyvin luennoitsija ei avannut taidemarkkinoiden kuluttuvaa tapaa löytää paikallisesti "uusia" taiteilijoita, mutta kyllä yleisö kommentoi pikkuisen uuskolonialismista. Kansainvälisellä taiteella on kansallinen painotus: Suomella alle prosentin.
Taidesosiologi Quemin mukaan taiteen arvo voidaan suuremmaksi osaksi mitata erilaisin sosiologisin mittarein, vaikka on siinä aina hitunen estetiikkaakin "... quality is much more tiny part."
Mutta miten tästä voisi ottaa oppia apurahojen jakamiseen? Arviointimittareita voisi tulla lisää, voiko sellainen yksipuolistaa? Taidemarkkinoiden kehittyminenkin - mutta tietenkin omana poolinaan.
torstai 3. marraskuuta 2011
Lystiä Joensuussa
Mielestäni aika rohkeasti Erkki Sevänen näki akateemisen opetuksen ja taidekentän rahoituksen järjestämisessä samankaltaisuutta nykyisessä uusliberaalin markkinapolitiikan tilanteessa. Yliopistot kun ovat nimittäin varsin menestyksellisesti pystyneet hankkimaan yksityistä rahaa toimintaansa. Näin on, vaikka Aalto-yliopiston luominen osaksi kansallista markkinastrategiaa on varmasti aikamoinen veturi, kuin jos yksityisen rahan löytymistä vertaa esimerkiksi humanistisille aloille.
Niin Sevänen kuin myöhemmin Simo Häyrynenkin lainasivat Jim McGuigania: Rethinking Cultural Policy (2004). On hyvin hauska ajatella, että taiteen hyödyn tai kannattavuuden mittarit laskettaisiinkin toisin perustein, kuin mihin valtionvarainministeriö nykyisin pystyy. Otettaisiin huomioon koko se aika, mitä kulttuuri käyttää menestyneeksi nousevaa taidetta ja arvioitaisiin se viive, että koska avantgarde muuntuu valtavirran käyttöön. Myönnettäisiin, että markkinataloudenkin mittarit ovat ideologisia ja siten voisivat olla kokonaan toisenlaisiakin.
Toistaiseksi Suomi on vielä maa, jossa pohjoismaista hyvinvointivaltiotakin on jäljellä. Aika suruttoman toteavasti amerikan mallin täysmarkkinapolitiikasta amerikkalainen Vera L. Zolberg puhui. Eihän siellä muunlaista kulttuuripolitiikkaa ole ollutkaan. "Political context is very important."
Mutta siitä millaista tietä mennään, jos amerikan malli toteutuu kulttuuripolitiikassa (jonka osa myös taidepolitiikka on) valoitti Victoria D. Alexander kertoessaan Iso-Britanniasta. Siellä on tänä vuonna vietetty rahankeruun vuotta kulttuurille, iloisen antamisen merkeissä.
Alexanderin mukaan Creative Britain/ maan taidetoimikunnan papereista löytyy mm.
"targeted support for projects that combine artistic excellence with commercial growth."
Niin Sevänen kuin myöhemmin Simo Häyrynenkin lainasivat Jim McGuigania: Rethinking Cultural Policy (2004). On hyvin hauska ajatella, että taiteen hyödyn tai kannattavuuden mittarit laskettaisiinkin toisin perustein, kuin mihin valtionvarainministeriö nykyisin pystyy. Otettaisiin huomioon koko se aika, mitä kulttuuri käyttää menestyneeksi nousevaa taidetta ja arvioitaisiin se viive, että koska avantgarde muuntuu valtavirran käyttöön. Myönnettäisiin, että markkinataloudenkin mittarit ovat ideologisia ja siten voisivat olla kokonaan toisenlaisiakin.
Toistaiseksi Suomi on vielä maa, jossa pohjoismaista hyvinvointivaltiotakin on jäljellä. Aika suruttoman toteavasti amerikan mallin täysmarkkinapolitiikasta amerikkalainen Vera L. Zolberg puhui. Eihän siellä muunlaista kulttuuripolitiikkaa ole ollutkaan. "Political context is very important."
Mutta siitä millaista tietä mennään, jos amerikan malli toteutuu kulttuuripolitiikassa (jonka osa myös taidepolitiikka on) valoitti Victoria D. Alexander kertoessaan Iso-Britanniasta. Siellä on tänä vuonna vietetty rahankeruun vuotta kulttuurille, iloisen antamisen merkeissä.
Alexanderin mukaan Creative Britain/ maan taidetoimikunnan papereista löytyy mm.
"targeted support for projects that combine artistic excellence with commercial growth."
Taiteen ja talouden liitto aluekehityksessä, Kuopio
Tänään Joensuussa: Sanomalehti Karjalainen kertoi Perussuomalaisten kannatuksen nousseen maakunnassa 27 prosenttiin. Päivän kulttuuriuutisia olivat Itä-Suomen yliopiston (yhdistetty Kuopion ja Joensuun yliopisto) yt-neuvottelut, ammattikorkeakoulun kultttuurikoulutuksen supistaminen ja yliopiston seminaarin http://bit.ly/vbENTi
pääpuhujan Vera L. Zolbergin haastattelu. Seminaari on syy miksi minä olen täällä. Kaupungissa on myös Pekka Haavisto ja Sirpa Pietikäinen - lehtitietojen mukaan syy heille olla kaupungissa ei kuitenkaan ole sama kuin minulla.
Eilen Kuopiossa käsiteltiin Luovaa taloutta. Kahden päivän seminaari oli yhteenveto paikalliselle Art Hubille, Art 360-osahankkeelle ja muulle. Luova Tampere hankkeen Lasse Paananen esitteli tänä vuonna päättyvää, kuusi vuotta kestänyttä kaupungin projektia positiivisin luvuin. Luova talous päättyy yhteenvetoseminaariin Tampereella, musiikkiteatteri Palatsissa 13.12.
http://bit.ly/ocENvA
Anna Vilkuna (JY) puhui alustuksestaan kulttuurin saavutettavuudesta ja alueellisesta tasavertaisuudesta: periaatteesta, joka on kirjattuna lakiin jo 1960-luvulla. Tutkitusti 2,4 miljoonaa suomalaista on edelleen huonossa asemassa kulttuurin saavutettavuuden näkökulmasta. Vaikka kulttuurin rahoitus on noussut, kulttuurin alueellinen saavutettavuus ei ole parantunut - ja entä nyt, kun kulttuurista leikataan? Anna vetosi alustuksessaan tuttavallisesti Paavoon, joka on sanonut että "kulttuuri on lähipalvelu". Josta voi ainakin päätellä, että kirjastoista ei leikata.
Tutkija Vilkuna näki ainakin Savossa tärkeäksi, että ensin kehitetään kulttuurin organisaatioiden yhteistyötä ja vasta toisessa vaiheessa hän ottaisi siihen mukaan yksilöt ja kolmannen sektorin mukaan. Jo yksilöiden ja kolmannen sektorin rinnastaminen ryhmäksi kuulostaa enemmän poissulkemiselta kuin siltä, että jotain olisi mietitty loppuun saakka, mutta ehkä se sitten Savossa olisi näin. Taiteen edistämiskeskuksen muotoitumiseen Jyväskylän yliopiston tutkija Vilkuna suhtautui vielä avoimena asiana: ehkäpä aluepuoli siinä tulee vahvistumaankin!
Alueilla on eronsa. Savossa ei maakuntaliitolla ole omaa kulttuuristrategiaa ja kehittämisstrategiassakin kulttuuri on mainittu vain yhdessä strategian pääkohdan neljästä alueesta: kansalaisten hyvinvointia käsittelevässä osiossa. Nyt Pohjois-Savon taidetoimikunnan johdolla aloitetaan luovan talouden ohjelman valmistelu 2012 - 2015. Kuopion kaupunki, ely-keskus ja taidetoimikunta: kulttuuri myös elinkeinona!
Kunnilla on myös hanke- ja kehittämisrahaa tarjolla ja Jyväskylän yliopistolla aloitetaan selvitystyö.
http://bit.ly/v0FFcZ
"Opetus- ja kulttuuriministeriö toivoo seuraavalle vuodelle hankkeita, jotka liittyvät kuntien kulttuuripalveluiden ja kulttuuritarjonnan kehittämiseen. Ministeriö on käynnistämässä professori Anita Kankaan ja ministeri Kalevi Kivistön laatiman kuntien kulttuuritoimintaa koskeneen selvityksen pohjalta yhteistyössä Jyväskylän yliopiston ja muiden keskeisten tahojen kanssa kuntien kulttuuritoiminnan kehittämishanketta."
pääpuhujan Vera L. Zolbergin haastattelu. Seminaari on syy miksi minä olen täällä. Kaupungissa on myös Pekka Haavisto ja Sirpa Pietikäinen - lehtitietojen mukaan syy heille olla kaupungissa ei kuitenkaan ole sama kuin minulla.
Eilen Kuopiossa käsiteltiin Luovaa taloutta. Kahden päivän seminaari oli yhteenveto paikalliselle Art Hubille, Art 360-osahankkeelle ja muulle. Luova Tampere hankkeen Lasse Paananen esitteli tänä vuonna päättyvää, kuusi vuotta kestänyttä kaupungin projektia positiivisin luvuin. Luova talous päättyy yhteenvetoseminaariin Tampereella, musiikkiteatteri Palatsissa 13.12.
http://bit.ly/ocENvA
Anna Vilkuna (JY) puhui alustuksestaan kulttuurin saavutettavuudesta ja alueellisesta tasavertaisuudesta: periaatteesta, joka on kirjattuna lakiin jo 1960-luvulla. Tutkitusti 2,4 miljoonaa suomalaista on edelleen huonossa asemassa kulttuurin saavutettavuuden näkökulmasta. Vaikka kulttuurin rahoitus on noussut, kulttuurin alueellinen saavutettavuus ei ole parantunut - ja entä nyt, kun kulttuurista leikataan? Anna vetosi alustuksessaan tuttavallisesti Paavoon, joka on sanonut että "kulttuuri on lähipalvelu". Josta voi ainakin päätellä, että kirjastoista ei leikata.
Tutkija Vilkuna näki ainakin Savossa tärkeäksi, että ensin kehitetään kulttuurin organisaatioiden yhteistyötä ja vasta toisessa vaiheessa hän ottaisi siihen mukaan yksilöt ja kolmannen sektorin mukaan. Jo yksilöiden ja kolmannen sektorin rinnastaminen ryhmäksi kuulostaa enemmän poissulkemiselta kuin siltä, että jotain olisi mietitty loppuun saakka, mutta ehkä se sitten Savossa olisi näin. Taiteen edistämiskeskuksen muotoitumiseen Jyväskylän yliopiston tutkija Vilkuna suhtautui vielä avoimena asiana: ehkäpä aluepuoli siinä tulee vahvistumaankin!
Alueilla on eronsa. Savossa ei maakuntaliitolla ole omaa kulttuuristrategiaa ja kehittämisstrategiassakin kulttuuri on mainittu vain yhdessä strategian pääkohdan neljästä alueesta: kansalaisten hyvinvointia käsittelevässä osiossa. Nyt Pohjois-Savon taidetoimikunnan johdolla aloitetaan luovan talouden ohjelman valmistelu 2012 - 2015. Kuopion kaupunki, ely-keskus ja taidetoimikunta: kulttuuri myös elinkeinona!
Kunnilla on myös hanke- ja kehittämisrahaa tarjolla ja Jyväskylän yliopistolla aloitetaan selvitystyö.
http://bit.ly/v0FFcZ
"Opetus- ja kulttuuriministeriö toivoo seuraavalle vuodelle hankkeita, jotka liittyvät kuntien kulttuuripalveluiden ja kulttuuritarjonnan kehittämiseen. Ministeriö on käynnistämässä professori Anita Kankaan ja ministeri Kalevi Kivistön laatiman kuntien kulttuuritoimintaa koskeneen selvityksen pohjalta yhteistyössä Jyväskylän yliopiston ja muiden keskeisten tahojen kanssa kuntien kulttuuritoiminnan kehittämishanketta."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)