Aluetaidenäyttely

Pirkanmaan triennaali onnistui minusta mukavasti ja kaikki muutkin tuntuvat ilahtuneilta. Kun sain käteeni luettelon, minua jopa nauratti. Aukeamia on täytetty kokosivun kuvilla näyttelypaikkojen johtajista. Kuvat eivät aina ole teknisesti kovin laadukkaita. Viereen liitetyistä haastatteluista saattoi lukea, että kivaa on ollut.

On mainio ajatus synnyttää vuosittainen visuaalisten alojen kaupunkifestivaali Tampereelle. Festivaalin painopiste kiertäisi. Vuorovuosin huomio olisi muotoilussa, valokuvassa (Backlight) ja kuvataiteessa. Vuosittaisen tapahtuman rahoituksen voi saada paremmin vakiintumaan festivaalina, käytännöt helpottuisivat ja toistuvuus palvelisi yleisöä.

Nyt näyttäisi siltä, että alueellisilla taidetoimikunnilla ei ole tulevaisuudessa enää mahdollisuutta myöntää tukea paikalliselle näyttelytoiminnalle. Alueellista taiteenedistämistehtävää ollaan heikentämässä. Tämä olisi hyvä mahdollisuus aluetaidenäyttelylle jatkaa Pirkanmaalla.

Festivaalin ajatus onnistuu vain eri näyttelyjärjestäjien yhteistyössä. Siksi triennaalin hassu luettelokin on tärkeä, onnistuminen on näistä toimijoista kiinni. Taiteilijat ovat itsestäänselvänä lisänä mukana.

Pihalla

Kesän jälkeen on ollut vaikea pitää kiinni näkemyksellisyydestä Taike-uudistuksen flowssa. Meni viikkoja ennen kuin ymmärsi, hyväksyi, ettei ole juuri nyt missään in(essä). Niin, että ollapa kärpäsenä sivistysvaliokunnan katossa, mutta kun ei niin ei. Kismittää ettei pääse keskustelemaan aiheesta tai kuulemaan uutta. Se mitä puhutaan on osaksi epäilyttävää juoruilua ja silkkaa höpinää. Olettaminen ei ole tietoa: "että kulttuuri-sana on väistymässä ja taide-sana taas korostuisi" että "perustuslainvastainen hakijan ikään viittaaminen jäisi pois". Asetuksen valmistelusta ei ole tietoa ja sillä pasta.

Koettaa tässä sitten pitää päätä kylmänä. Etäännyttämisen keinona on nostaa esille konkreettisia kysymyksiä. Mm. miten jatkossa hoituvat aluelähtöinen ruohonjuuritason taiteilijavaihto ja näyttelyvienti tai miten järjestetään aluetaidenäyttelyt sekä millaisia läänintaiteilijoita tarvitaan. Ero taidekentän toimijoiden näkökulmissa pitää ottaa huomioon. Yhteistä kokonaisuutta rakennetaan, mutta kolmannen sektorin, yksittäisen taiteilijan ja museon näkökulmat ovat erilaisia. 

Tässä tilanteessa verkostojen kohtaamisesta on huolehdittava. Jos apurahojen jakajat säännöllisesti vaihtuvat, asiantuntijan kulloinenkin profiili ei ole keskeinen asia. Tärkeää on, että kokonaiskakusta päättävässä portaassa ei esimerkiksi institutionaalinen näkökulma rakenteellisesti painotu taiteilijanäkökulman ohi. Kuvataiteen työskentelyapurahoihin myönnettävä summa pitäisi kaksinkertaistaa. Silloin kuvataiteilijahakijoita voitaisiin tukea prosentuaalisesti samanarvoisesti kuin muilla taiteenaloilla toimivia hakijoita. Tämä voisi olla budjetin sisäisen uudelleenjaon asia. 

Poliitikot ovat perinteisesti suhtautuneet myötämielisesti taiteilijoihin alansa asiantuntijoina. Pian nähdään päteekö tämä edelleen. 

Terveisiä Bulgariasta!

Matkailu avartaa ja etäännyttää, paitsi kasvattamalla välimatkan niin lyhytkin arkipäivässä selvityminen vieraassa maassa näyttää asiat toisin. Bulgaria ei ole niin järjestäytynyt maa kuin Suomi. Suunnitelmat vaihtuvat ja on rentoa... sekä köyhää. Ensi vuonna maassa on valtiopäivävaalit, äärioikeistolaisuuden kannatus on lisääntynyt myös Bulgariassa. Maan politiikassa tasapainoillaan suhteessa Venäjään; tilataanko ydinvoimaa tai liitytäänkö yhteisvaluuttaan.

Bulgariassa on meneillään kilpailu valinnasta Euroopan kulttuuripääkaupungiksi 2019. Sofia valittaneen. Kulttuuri on riippuvainen monella tapaa yksityisestä tuesta, non profit -toimintakin tasapainottuu taloudellisella välttömattömyydellä. Taiteilijana selviytyminen vaatii poliittista pelisilmää, sosiaalinen suhdeverkosto on tärkeä kulttuurihallinnon ollessa liukuva alusta. Verkostot ulkomaihin korostuvat, kulttuuri-instituutit tukevat nykytaidetta ja nostavat myös sen kriittistä diskurssia esiin.

Bulgariasta on löytynyt Euroopan vanhin kylä, mutta kulta-aarteiden täyttämän maan loistavaan menneisyyteen suhtaudutaan myös sopivalla itseironisella huumorilla; viimeisten löytöjen mukaan Transsylvanian vampyyritkin periytyvät bulgarialaisista.

Näihin tilaisuuksiin en aio osallistua

Hanasaaren kulttuurikeskuksen ensi perjantain seminaari on muuttanut ohjelmaansa. http://www.forumartis.fi/tiedostot/FA_seminaariohjelma_6.9..pdf
Tarja Cronbergin sijaan paikalla on Pauli Rautiainen. Muutos on ajankohtainen sillä Rautiaisen väitöskirja tarkistettiin Tampereen yliopistossa eilen lauantaina. http://granum.uta.fi/granum/kirjanTiedot.php?tuote_id=22702
Se on myös harmillinen, sillä keskustelu taiteilijan sosiaalisesta asemasta ja sen pohjoismainen vertailu olisi ollut teemaltaan varsin toisenlainen kuin mitä lupaa Rautiaisen otsikko: Näkemyksiä taiteilijoiden työskentelyedellytyksistä tulevaisuuden luovassa taloudessa. Ymmärrettävää sikäli, että Cronberg lienee parlamentaarikkona keskittynyt muihin asioihin kuin taiteilijan toimeentuloon. Toimeentulo-aiheen selvityksessä jokin vuosi sitten hän toi esille mm. sen miten Suomessa taiteilijan toimeentuloa ja sosiaalista asemaa tilastoidaan heikommin kuin muissa Pohjoismaissa. Se olisi ollut erinomaisen hyvä asia jatkaa Hanasaaressa.
Kulttuurista keskustellaan myös Göteborgin kirjamessuilla. 
http://www.voksenaasen.no/no/bokmassan/ 
Kulttuuripoliitikkojen laajaksi mainitun messuille kerääntymisen syy on monikulttuurisuus ja Pohjola. Ei tarkkapiirteisempi taide- tai taiteilijapolitiikka Pohjoismaissa. Pohjoismaisen ministerineuvoston sivuiltakaan ei löydy taiteilijan sosiaalinen asema ja toimeentulo -aiheen avauksia. Miksi asiaa ei katsasteta yhteisesti pohjoismaisella tasolla?
http://www.norden.org/fi/pohjoismaiden-ministerineuvosto

Turun kirjamessujen ohjelma julkaistaan huomenna maanantaina
http://turunmessukeskus.fi/messut-ja-tapahtumat/turun-kansainvaliset-kirjamessut/messuohjelma-0
Vaikka Göteborgiin ja Turkuun en lähde, niin Helsingin kirjamessuille menen.
http://web.finnexpo.fi/Sites1/HelsinginKirjamessut/Kavijat/Ohjelma/Sivut/default.aspx
En kuuntelemaan taide- ja taiteilijapolitiikkaa, vaan mm. Maahenki-kustantamon ympäristöestetiikan konferenssi- ja kirjasarjaan liittyen Ritva Kovalaisen haastattelemaa Yrjö Sepänmaata 25.10 klo 11 Katri Vala -lavalla.

Syyskausi alkaa

Vaikka kesän tahtoisikin jatkuvan, bloggaaminen alkaa väistämättä. Intoutuu siinä missä muutkin, toiminta ja puuhailu ympärillä alkavat. Taiteen edistämiskeskus ja taidehallinto ovat virkamiesten valmistelussa. Miten käy aluejaolle, yt-neuvotteluissa työtehtäville ja virkailijoiden sijoittumiselle. Jos hanketta on kritisoitu suljetusta valmistelusta ministeriössä, niin valmistelu on nyt suljettu virkamiespiiriin - niin hyvin, että sivistysvalikokunnassakin taidetaan ajatella, että läpihuutoasia koko muutos. Onhan jouluun tosin aikaa. Sanon, että luottamuspuolen ihmiset ovat yleisesti turhautuneita ja pettyneitä prosessiin. Valmisteluaikana ei yhteisen hyvän henki ole juuri päässyt nousemaan.

Päivän Aamulehti /Juha Karilainen ilahdutti tärkeällä aiheella, nimittäin suomalaisten eriarvoisuudella kulttuurin saavutettavuuden suhteen. Mittarina jutussa oli käytetty kuntien käyttämiä euroja kulttuuriin asukasta kohden. Artikkelin ajankohtainen innoittaja on akaalainen yhteisötaideprojekti. (Ks myöhemmin www.kiito.fi)
Karilaisen artikkeli lähestyi aihettaan jokseenkin hupaisasti. Ensin artikkeli täsmensi rikkiviisaasti, että kun rahaa ei ole, niin tehdään itse - sitten mainitaan, että ensin palkataan yhteisötaiteilija töihin. Jutussa viitataan Hankkeeseen (lienee Jyväskylän yliopiston), josta tämän projektivetäjän palkkarahat tulevat.
Ammattiaiteilijan palkkaaminen kuntatasolle töihin on oikein kannatettava ajatus. Mikä puolue ottaa sen vaaliohjelmaansa?