Olen enemmän kirpputori-ihmisiä, kuin tekisin löytöjä divareista. Viime keväänä tein hataria yrityksiä - niin kuin aina välillä teen, sillä minä käyn kyllä divareissa silloin tällöin - löytääkseni vanhoja romanttisia sarjakuvia Jonesin tyttöjen -tyyliin. Koska kuitenkaan en tunne itseäni ihan luontevaksi käytettyjen lehtien kaupassa, niin välttelin ja aristelinkin tavoitettani. Olin talven mittaan lukenut silmät täyteen Korkeajännityksiä ja Tex Willereitä, junassa ja iltaisin, käsilaukussa kantanut ja ajattelin tarvitsevani vastapainoa lukemalleni.
Yhtenä iltapäiväni kävelin Helsingin Punavuoressa, missä käytetyn lukemiston kauppa ilmoitti loppuunmyynnistä. Sisällä oleva herra kertoi lopettavansa 50 vuoden jälkeen. Penkomista olisikin ollut, minä vain olin kiireinen. Löysin kuitenkin mitä etsin: ruotsin- ja suomenkielisiä vanhoja sarjakuvia nuorille naisille. Hienosti maalattuja! Tyylikkäitä!
Kesällä koetin löytää lisää luettavaa. Kun Kuninkaankadun Lukulaarin ystävällinen naismyyjä sitten minulta vihdoin kysyi mitä mahdoin etsiä, tunsin olevani kuin pornolehtiostoksilla. Kerrottuani mitä olin hakemassa, myyjätär hymyili ystävällisesti ja kertoi itselläänkin olevan pienen kokoelman. Lukulaarista lehtiä ei löytynyt, mutta avulias myyjätär neuvoi Makedoniaan Rautatienkadulle. Varmistavasta puhelinkeskustelusta kävi kyllä ilmi, että toisessa päässä vitsailtiin. Ehdottomasta kiinnostuksestani huolimatta en rohkaistunut menemään Makedoniaan.
Nyt olenkin vaan maalannut niitä sarjakuva-naisia puhki, joita minulla on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti