Hei hei!

Kolmen vuoden luottamustoimi on lopuillaan. Kausi jatkuu vielä muutaman kuukauden, siihen asti kun uudet toimikunnat saadaan nimettyä. Tulevien alueellisten taidetoimikuntien kausi on kaksi vuotta. Haku on käynnissä; muista vaikuttaa taideyhteisössäsi nimettäviin ehdokkaisiin.

Uusi virasto on herättänyt ennakkoluuloja keskusjohtoisuudessaan.  Alueilla olisi haluttu nykyiseen malliin enemmän väljyyttä omille linjauksille. Sitä kriittisempiä ääniä kuului, mitä lähempänä lausujat olivat kulttuuria ja paikallisia kulttuurilaitoksia.

Minusta olisi, kuntauudistuksen myötä, hienoa nähdä, että kunnissa ja maakuntatasolla omasta kulttuuritoimesta huolehdittaisiin paremmin. Nyt kun taidetoimikuntalaitoksen painopiste on vaihtunut, paikallisten päättäjien pitäisi tunnistaa muutoksen vaikutus.

Kaikkien alojen taiteilijat ovat olleet huolissaan vallan keskittymisestä. Pelko taiteen asiantuntijuuden ohittamisesta ilmeni mm. siinä vaiheessa, kun kulttuuri oli nostettu samanarvoisena taiteen rinnalle lakiin. Myös yksittäisten poliitikkojen lausunnot ovat herättäneet taiteilijoissa huolta.

Kulttuuri ei ole taidehallinnon asia, se pitää nähdä läpileikkaavana kaikessa toiminnassa. Tästä voi muotoilla, että eikö taide elinkeinotoimintana kuulu työ- ja elinkeinoministeriölle? Taiteilijan sosiaaliturvasta erityispiirteineen tulee huolehtia. Ja sosiaali- ja terveysministeriö on oikea väylä edistää taiteen soveltavaa käyttöä. EU voi näissä asioissa olla mahdollisuus mallintajana ja rahoittajana. Pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden vertailun tulisi olla ajantasaista.

Kuvataiteen rahoitus on taiteen paketissa oma lohkonsa. Meillä on taiteilija-apurahoissa suurimmat hakijamäärät ja pienimmät myöntöprosentit. Siinä on turhautumisen aihetta  ja työtä kerrakseen.

Kysytään, että miksi joskus samalla hakemuksella saa ja sitten joskus ei. Vastaukseksi voi ehdottaa vertaishakemuksia. Vertaiset tekevät sen muuttuvan kentän, jossa hakemukset kulloinkin punnitaan.

Apurahaa haetaan lomakkeella. Siihen tulee liittää työsuunnitelma ja budjetti. Teoskuvat on oltava mukana.  Jos vajavaiset apurahahakemukset automaattisesti laittaisi sivuun, niin montako hakemusta jäisi vertailuun? On myös hakemuksia, joissa jätetään täsmentämättä ja liioitellaan – tarkoituksellisesti tai sitten ei.

Ihmisenä tekee työtä parhaansa mukaan. Punainen lanka minulle on oma kokemus siitä, miltä se tuntuu, mikä on se riemu ja epätoivo, kun tieto apurahasta tulee. Se kokemuksellinen tieto merkityksestä on vain vertaisella.

Viime vuosina on alueilla jaettu rahaa mm. lastenkulttuurin hankkeisiin. Hakijoina erottuvat laitokset ja esimerkiksi raha-automaattiyhdistykseltä rahoitustaan hakemaan tottuneet tahot. Jaossa väliinputoajaksi voikin jäädä perinteinen ydin, taiteen kolmas sektori: taideyhdistykset. Ne, jotka eivät ole ihan pieniä, mutta eivät suuriakaan. Ne, joille ei juuri EU-rahoitustakaan löydy.

Nyt on aika uudelle kuvataiteen asiantuntijalle Pirkanmaan alueellisessa taidetoimikunnassa. Hienoa oli, parhaani tein; taidetoimikunnan asiantuntijoille kiitos yhteistyöstä ja erityisasiantuntijalle erityiskiitos. Kiitos myös läänintaiteilijoille. Muualta Suomesta olen kuullut, että apurahojen perään soitellaan. Yöllä ja kännissä. Minulle ei ole soiteltu, myös siitä kiitos.

Taide- ja taiteilijapolitiikkaa olisin kyllä halunnut puhua enemmän. 

Maalattu ja piirretty maisema – maisema strategiana ja profaanin ylistys

1. Tutkimuksen lähtökohdat

Tutkimukseni ja taiteellisen toimintani aihe on maisema Ruovedellä, Pirkanmaalla. Jatko-opintojen taiteellinen toiminta on tuotettua kuvamateriaalia näyttelyyn ja näyttelyteosten valmistumisen prosessi. Tuotan aineistoa myös näyttelyjärjestäjänä, opettajana ja tuottajana. Tämä aineisto tallentuu kotisivulleni http://www.tiinalamminen.fi/  ja nettipäiväkirjaan http://tiinalamminen.blogspot.fi/ sekä yhteistyökumppaneiden julkaisemana.

Kansallistaiteilijat Akseli Gallen-Kallela ja Ellen Thesleff työskentelivät Ruovedellä 1800- ja 1900-luvulla. Seudulla on työskennellyt useita ammattitaiteilijoita ja paikkakunnan taideyhdistyksen toiminta on vireää.

Kansallistaiteilijan maalaamaa maisemaa on taidehistoriassa käsitelty kahdella tavalla. Se on haluttu nähdä kansallisromanttisena symbolina ja abstraktiota lähenevänä mielenmaisemana. Lähden liikkeelle Ruoveden maisemakuvan taidehistoriallisesta paikantamisesta ja sen taidehistoriallisesta tulkinnasta. Tästä lähtökohdasta käsin haluan arvioida nykytaiteen tarjoamia, uusia mahdollisuuksia tulkita aistein havaittavissa olevaa, paikannettavaa maisemakuvaa. Tämä tarkoittaa esimerkiksi harrastajien maisematyöskentelyn tarkastelua yhteisötaiteen näkökulmasta ja taiteilijan värinkäyttöä osana teoksen analyysia. Maisema itsessään ei ole kiinnostukseni ensisijainen kohde, vaan tutkimuksen kohteena on havainnosta syntyvä visuaalinen materiaali; ensisijaisesti maalattu maiseman kuva.

Maaseutu yhteiskunnallisessa arkikeskustelussa on korostetusti esillä talouden näkökulmasta.  Haluan tarkastella maaseutua kulttuuriympäristönä. Tämä toteutuu esimerkiksi kysymyksessä miten useamman vuoden kestävä, paikkaan sitoutunut itseisarvoisen taiteen konsepti voi kehittää paikkakunnalle uutta toimijuutta ja sosiaalista hyvinvointia. Projektissa muodostuu toiminnallinen malli, jota voi soveltaa myös muilla paikkakunnilla. Ruovesi on minulle tuttu mm. Taidemaalaus-lehdelle tuottamastani Thesleff-viikosta 2010. Kittilän Kaukosessa toteutui Thesleff-viikolle rinnasteinen Särestöniemi-projekti 2011. Nämä toteutuneet tapahtumat ovat toisiinsa verrattavissa positiivisella tavalla.

Useiden suomalaisten taiteilijoiden tuotanto liittyy tiettyyn alueeseen ja paikkakuntaan. Tällaisia taiteilijoita ovat esimerkiksi Juho Kyyhkynen, Niilo Hyttinen, Vilho Lampi ja Pekka Halonen. Alajärvellä sijaitsevan Nelimarkka-museon toiminnassa ja kokoelmissa Eero Nelimarkan ja Veikko Vionojan taiteellinen tuotanto on keskeinen sisältö. Museo ylläpitää taiteilijaresidenssiä. Tutkimuksessa syntyvään toiminnalliseen malliin voidaan liittää myös residenssitoiminnan kehittäminen. Mikä on residenssitoiminnan menestymisen ja paikan hengen synnyttämiseen keskeisesti vaikuttaneen ja vaikuttavan taiteilijatyön välinen suhde?

Tutkimuksen taiteellisen osion onnistumisen edellytys on laaja-alainen yhteistyö eri toimijoiden kanssa. Kolme vuotta kestävän Ruoveden maisema -projektin yhteistyöstä on alustavasti sovittu mm. Pekkalan kartanon, Ruoveden Taideyhdistyksen, Ruoveden kunnan, Tampereen kesäyliopiston ja Pirkanmaan Aluetaidemuseon kanssa.

Kulttuuripoliittisena kannanottona toivon voivani osoittaa, että useamman vuoden kestävä maisemamaalauksen projekti itsessään ja maalaus itseisarvoisena tuottaa toimijuutta ja sosiaalista hyvinvointia esittämisensä paikkakunnalla. Tämän toteutumista voi seurata Ruoveden maisema -projektissa esimerkiksi seminaarin osallistujaseurantatutkimuksena, näyttelypaikan kävijämäärätutkimuksena ja harrastajakurssipalautteena. On tärkeää tuottaa viitteellisestäkin tietoa alueellisen kuvataiteilijan työn merkityksellisyydestä. Esimerkiksi Anita Kankaan ja Kalevi Kivistön Opetus- ja kulttuuriministeriölle vuonna laatimassa raportissa Kulttuuritoiminnan tuki- ja kehittämispolitiikka on ehdotus läänintaiteilijan ammattikuvan kehittämisestä kuntatason tarpeista katsoen.

Yhteisötaide tarjoaa uuden näkökulman luoda ja tarkastella taidetta. Kuvataiteen harrastaminen on yhteisöllinen tapahtuma. Havaintojen tekeminen, luonnostelu ja materiaalivalinnat ovat osa teoskokonaisuutta. Ajattelen maisemaa kuvana, ensisijaisesti maalauksena, joka pitää sisällään taidehistoriasta tunnetun tulkinnan ja tyylien kirjon, mutta myös yhteisöllisesti jaettavissa olevan merkityksen. Kuvaksi ja maalaukseksi edennyt havainto maisemasta ei ole sidoksissa yhteen näkökulmaan taiteesta tai se ei ole pelkkä omistajuuden kuva. Valmistunut teos on sitoutunut aikaansa ja kertoo siitä laajemmin. Havainto on kertomalla ja maalaamalla, taiteen keinoin, purettavissa oleva kokemus.

Taiteilijan tieto värimateriaalista, esimerkiksi sen teknisestä laadusta, ohjaa värin käyttöä. Värin käyttö maalauksessa on käsitteellistynyt tietoiseksi. Maisemamaalauksessakin paikallisvärisyyden rinnalla ovat symboliset, historialliset ja arkisesti sattumanvaraiset käytön perusteet sekä tieto näistä käytön eri perusteista. Tämä lähestymistapa väriin on nykytaiteen teostulkintaa läpileikkaavana sivussa, siitä huolimatta, että se on jo selkeästi kirjoitettu osaksi modernin maalauksen traditiota. Keskityn värinkäyttöön omassa taiteellisessa työskentelyssäni, taiteilijan aiheen, vaikutelman (impression) ja mielentilan (ekspression) rinnalla. Reidar Särestöniemi on tästä hyvä esimerkki. Hänen teostensa tekninen toteutus on ollut esillä konservoinnin näkökulmasta, hänen tuotantonsa on totuttu liittämään aikalaistaiteen informalistiseen traditioon. Maalausten pintaa ei nähdäkseni kuitenkaan ole pidetty toden naturalistisena kopiona. Särestöniemen maalaus jäkälöityneen kiven näköiskuvana on tekijänsä maailmankuvan heijaste. Läheltä tarkasteltavaan kopioon mikromaailmasta on sidottu maailmanääri. Siinä ovat yhtä niin teoksen maalari kuin sen katsojakin.

2. Tutkimuksen tavoite ja tutkimuskysymykset

Tutkimukseni tavoitteena on tarkastella kulttuurihistoriallisesti merkityksellistä Ruoveden maisemaa nykytaiteilijan näkökulmasta. Tutkimuksessani määrittelen maiseman ja siitä tehdyn maisemakuvan suhteen, rinnastan maisemahavainnon ajatteluun ja vertaan näitä erilaisiin, eri aikoina tehtyihin kuvatulkintoihin. Keskityn maisemamaalaukseen yhteisöllisenä kokemuksena ja väriin maalauksessa.

Tutkimuksissani etsin vastausta seuraaviin kysymyksiin:

Millainen on maisemamaalauksen yhteisöllinen kokemus?

Mikä merkitys on värillä maalauksessa ja yhteisöllisessä kokemuksessa?

Miten maalaamalla ja piirtämällä tehty paikan merkitseminen on poliittista?

Jos nykytaiteen nähdään sitoutuneen globaalisuuteen ja yleisöä tavoittelevaan tehokkuuteen, niin onko paikkaan sitoutuminen syrjässä olemista?

Mikä yhteiskunnallinen merkitys on paikkaan sitoutuneella taiteilijalla ja taiteella?

3. Tutkimuksen menetelmät, teoria ja aineisto

Uuden aineiston keruu alkaa harrastajataiteilijoiden näyttelyn kokoamisena Ruoveden kunnan kesänäyttelytilaan, Viljamakasiiniin 2013. Näyttelyssä esitellään maalauksia Ruoveden maisemasta.  Tässä on keskeistä yhteistyö Ruoveden Taideyhdistyksen kanssa. Vertailumateriaalina tutustun paikkakunnalla toimineiden ammattitaiteilijoiden tuotantoon ja tiivistän aiheesta taidehistoriallisen kokonaiskuvan.

Nähdäkseni ikonografia ja Edwin Panofskyn ikonologinen metodi on edelleen käyttökelpoinen purkaessani maalatun kuvan sanallisia perusteita. Valitsemani kuva-aihe ei liiku laajasti visuaalisessa kulttuurissa vaan on sidottu vahvaan traditioon.  Altti Kuusamo on osoittanut ikonologian soveltuvan myös abstraktin taiteen tulkintaan. Ikonografisten vaiheiden, määrittelyn ja havainnon nimeämisen sekä tyylillisen vertailun jälkeen, ikonologisen tason synteesissä voi syntyneen teoksen ja siitä tehdyn tulkinnan nähdä kulttuurisena symbolina. Intuitio osana Panofskyn ikonografiaa on hedelmällinen lähtökohta.

Näkökulmani maisemakuvaan on toinen kuin esimerkiksi viimevuosien maisemantutkimusta koonneessa Tunne maisema -kirjassa (2011), toim. Seija Heinänen, Pauline von Bonsdorff, Virpi Kaukio. Tutkimukseni piiriin eivät kuulu valokuvattu maisema tai esimerkiksi omistajuuden, vallan, sukupuolen tai luonnonsuojelun näkökulmasta katsottu maisema. Olen kiinnostunut taiteilijan tietoisen havainnon ja teknisen valinnan välisestä suhteesta, erityisesti värinkäytöstä. Materiaalivalinta nousee tulkittavaksi aiheeksi. Toinen keskeinen aineisto on taiteilijan puhe maisemamaalauksesta.

Osana näyttelyä käyn harrastajamaalareiden kanssa keskusteluja paikkakunnan maisemasta ja siitä, miten suhde maisemaan on muuttunut niinä vuosina kun maisemassa on työskennelty – tai siitä, mitä maalatessa oikein tapahtuu. Kokemuksen käsite on olennainen tutkimuksessa, jonka viitekehystä toisaalla ovat maiseman, kansallismaiseman ja kansalliskuvaston käsitteet. Tuotan aineistoa maiseman merkityksellisyydestä yhteisöllisenä projektiona. Osallistavia asioita ovat yhdessä oleminen, osallistuminen kursseille, paikassa työskentely ja näyttelyn järjestäminen. Viljamakasiinin näyttelyssä on mukana Ruoveden maisema maantieteellisenä alueena. Tämä on tilaisuus kerätä materiaalia kirjaa tai nettijulkaisua varten.

Tuotan ammattitaiteilijoiden kutsunäyttelyn Viljamakasiiniin heinäkuussa 2014. Näyttelyyn liittyvät ammattitaiteilijoiden työskentelyjakso ja maisemaseminaari Pekkalan kartanossa. Tämän ensimmäisen seminaarin sisältöön kuuluvat Ruoveden maisemakuvan taidehistoriallinen paikantaminen ja taidehistoriallinen tulkinta. Esittelen harrastajien haastattelussa saadun tiedon maisemamaalauksesta yhteisötaiteen näkökulmasta. Yksi seminaarin näkökulma on maaseutututkimuksesta: Kulttuurin merkitys maaseudulle. Seminaarin tehtävä on esitellä Viljamakasiinin näyttelyn taiteilijat.

4. Taiteellinen osio ja paralleelimaisema

Keskeinen aiheeni maalata ja havaita Ruoveden maisemaa on Pekkalan kartanon Pekkalan lahti. Maisema sijaitsee maantieteellisesti Thesleffin ja Gallen-Kallelan kesänviettopaikkojen välissä. Etäisyyttä Pekkalasta molempiin paikkoihin on runsaat kymmenen kilometriä.

Maalaamani maisemakuva muodostuu esittävän aiheen kuvaamiseen tarvittavasta piirustuksesta ja abstrakteista väripinnoista. Kohdennan kiinnostukseni valintoihin joiden avulla kuvan abstraktit väripinnat syntyvät. Näyttely Viljamakasiinissa kesällä 2015 on ensimmäinen osa jatko-opintojen taiteellista osuutta. Taiteellinen osa muodostuu yksityisnäyttelyistä vuosina 2015, 2016 ja 2017.

Vuoden 2015 seminaarissa kerron edellisen vuoden symposium-maalareiden materiaalivalinnoista maisematyöskentelyn yhteydessä. Seminaariesitelmän aineistoa ovat osallistujien kanssa käydyt keskustelut. Seminaarin muuta sisältöä on tieto värikäytöstä maisemamaalauksessa: paikallisvärisyydestä symbolivärisyyteen ja katsaus väriteknologiaan; myös konservaattorin puhe on pohjustus aihepiiriin.

Taiteellisen osion keskeinen maisema on Pekkalan lahti Ruovedellä. Toisella puolen lahden ranta rajautuu istutettuun lehtipuukujaan, vuonomaisen lahden toista rantaa peittää metsä havupuineen. Lahden poukamasta kohoavat viljapellot. Rannassa kasvaa heinää ja lumpeita.

Minulle on tuttu Seehausen am Staffelseen baijerilainen maisema. Gabriela Münter asui Murnaussa ja seudulla työskentelivät myös muita Das Blaue Reiter –ryhmän jäseniä 1900-luvun alussa. Ryhmän jäsenistä Gabriela Münter jäi asumaan paikkakunnalle. Hän kuvasi asuinpaikkansa maisemia ekspressiivisesti, voimakkain värein. Münterin järvinäkymässä ovat mukana kylä kirkkoineen ja metsän takana kohoavat Alpit. Työskentelen jatko-opintojen aikana tavoitteellisesti Baijerissa; vertaan keskeisten käsitteiden, kuten maiseman merkityssuhteita Ruovedellä ja Murnaussa ja tuotan osaksi jatko-opintojeni taiteellista osuutta Saksaan yksityisnäyttelyn.

Minulla on taiteilijan intuitiivinen kiinnostus Seehausen am Staffelseen alppimaisemaan Ruoveden paralleelimaisemana. Vastaavia paralleelimaisemia on Suomen taiteessa ollut mm. Werner Holmbergilla ja Victor Westerholmilla.

Tutkimuksen aikataulu

2012 – 2013  tutkimuksen teoria- ja metodikirjallisuuteen perehtyminen.

2013  Ruoveden maisema -aiheinen yksityisnäyttely Galeri Arja Decker, Hohenbrunn 13.1. – 24.2. http://www.arjadecker.de/ ja työskentelyjakso Baijerissa tammi – helmikuussa.

Näyttelyn tuottaminen harrastajataiteilijoiden Ruovesi-aiheisista maalauksista Ruoveden Viljamakasiiniin 8.7. – 4.8. Haastattelut ja teosten tallentaminen osana näyttelyn kokoamisen työtä. Taidehistoriallisen kokonaiskuvan saaminen Ruoveden taiteilijoista ja heidän teoksistaan. Harrastajakurssin toteutuminen Pekkalan kartanossa, yhteistyössä eri toimijoiden kanssa.

2013 – 2014 aineiston keruu ja tulkinta

2014 Ammattitaiteilijoiden kutsunäyttely Ruoveden Viljamakasiinin yläkerrassa, työskentelysymposiumin ja seminaarin järjestäminen yhteistyössä Tampereen kesäyliopiston kanssa. Harrastajakurssin tuottaminen Pekkalan kartanoon, yhteistyö Ruoveden taideyhdistyksen kanssa. Työskentelyjakso Baijerissa.

2014 – 2015 tutkimustulokset ja niiden tarkastelu suhteessa teoriataustaan

2015 Näyttely Viljamakasiinissa heinäkuussa. Taiteilijan värin käyttöä ja väriä materiaalina käsittelevän seminaarin järjestäminen Ruovedelle. Harrastajakurssin tuottaminen Pekkalan kartanoon, yhteistyö Ruoveden taideyhdistyksen kanssa. Työskentelyjakso Baijerissa.

2015 – 2016 väitöskirjan ensimmäisen version kirjoittaminen. Näyttely Suomessa.

2016 – 2017 väitöskirjan viimeistely. Näyttely Baijerissa.

2017 väitös

Lähdekirjallisuutta

Heinänen, Seija, Bonsdorff von, Pauline ja Kaukio, Virpi (toim.), Tunne maisema (2011). Maahenki.

Kalhama, Päivi (toim.), Muotoutuva maalaus – konteksteja ja kohtaamisia (2006). Kuvataideakatemia.

Kangas, Anita ja Kivistö, Kalevi Kulttuuritoiminnan tuki- ja kehittämispolitiikka –raportti (2011). Opetus- ja kulttuuriministeriö.

Kivimäki, Kati ja Kolsio Hannele (toim.), Yhteyksiä – Asiaa yhteisötaiteesta (2007). Raumars ry.

Klemelä, Päivi ja Mahlanen Soili, Tammelan kylät taiteilijoiden silmin (2009). Tammelan kunta.

Kuusamo, Altti, Tyylistä tapaan Semiotiikka, tyyli, ikonografia (1996). Gaudeamus.

Lukkarinen Ville ja Waenerberg Annika, Suomi-kuvasta mielenmaisemaan (2004). SKS.

Waenerberg, Annika ja Satu Kähkönen, Taidetta tutkimaan menetelmiä ja näkökulmia (2012). Kampus Kustannus.

Vattimo, Giannni. Tulkinnan etiikka (1999). Tutkijaliitto.