Tietäisin, jos olisin museolla työssä

Jokin aika sitten Kiasman johtajan Pirkko Siitarin asiayhteyskommentista, liittyen Kiasman teosostoihin tietyistä gallerioista, nousi hälinä.
http://yle.fi/uutiset/kiasma_keskittaa_ostoksensa_kolmeen_galleriaan/6491125
Siitarin kommentti kiinnostavan taiteen esittämisen keskittymisestä ammatillisesti hoidettuihin helsinkiläisgallerioihin ei saanut ymmärrystä vaan mm. taiteilijajärjestöt älähtivät.
http://www.taiteilijalehti.fi/museo-ostot-kaikista-gallerioista
Artikkelista voi lukea epäilyksen, että Kiasma ei ymmärrä taiteenkentän kokonaiskuvaa ja taiteilijan työkuvan muutosta ajassa. Toisaalta nähtiin, että tehdessään teoshankintoja suoraan taiteilijoiden työhuoneelta museo köyhdyttää välittäjäporrasta.

Kiasma toimii monen taiteilijan työpaikkana, se tuottaa taidetta ja on esimerkiksi esitystaiteen aktiivinen tallentaja Kiasma-teatterin kautta. Taiteilija-apurahatkin voisi aivan perustellusti myöntää Kiasman viitoittamasti. Koska apurahamyöntöjen pitää olla perusteltuja, hyvä peruste apurahamyönnölle on, että Kiasma on pannut teoksia esille, tuottanut ja ostanut. Heimo-hanke on yksi esimerkki Kiasma toiminnan läpileikkaavuudesta ja myös siitä, miten vaikeaa instituution toimintaa on kyseenalaistaa.
http://www.minedu.fi/OPM/Verkkouutiset/2013/02/arhinmaki_taideprojekti_heimo.html

Mutta eihän se käy, muitakin kriteereitä pitää olla. Mutta mitä muita? Apurahojen vaikuttavuutta ja toimivuutta seurataan, viimeisin tilastollinen yhteenveto lienee Tomi Mertaselta
www.taike.fi/documents/10162/76105/no_50.pdf

Liikkuvia elementtejä ovat mm.
Sukupuoli: Vaikka hakijoista naisia on enemmistö, niin myöntöjä naiset saavat aina vain vähemmän kuin puolet.
Ikä: Kun hallinnonmuutosta tehtiin, yhdessä vaiheessa ehdotettiin alueellisten apurahojen suuntaamista vain nuorille. Ajatus koettiin perustuslain vastaisena.
Alueellisuus: on vakiintunut oletus, että alueellista toimijuutta ei painoteta yhtä paljon kuin pääkaupunkiseudulla tapahtuvaa työtä.
Taiteen laji: Tekniikat ovat määrittäneet taiteilijaliittojen syntyä. Ennakkoluulot nousevat edelleen pintaan, varsinkin kun asioita halutaan yksinkertaistaa. Useimmat meistä kertovat olevansa ammatiltaan kuvataiteilijoita. Nykyisessä toimikuntajaossa mediataiteella ei ole enää omaa jaostoa. Muista kuvataiteenaloista edukseen poiketen, jaoston myöntämien apurahojen prosentiaalinen määrä oli jopa kolminkertainen verrattuna muuhun kuvataiteeseen.

On mielenkiintoista nähdä miten määrärahojen jako tullaan nyt toteuttamaan. Perinteisesti kuvataiteen summa on ollut suurin, mutta ei riittävästi suhteutettuna hakijamääriin. Esimerkiksi kirjailijoiden myöntöprosentti on ollut 100% korkeampi. Nyt pakka sekoittunee, toimikuntiin nimettyjen jäsenten taiteilijuus voi määrittää toimikunnan nimeä enemmän sitä, mihin toimikuntaan hakija ensisijaisesti haluaa hakemuksensa lähettää. Hakemukset tulevat myös varmasti surffailemaan toimikunnalta toiseen.

Tiukkarajaisuudessaan toimikunnat ovatkin erilaisia. Valokuvatoimikunta vaikuttaa puhdasoppineisemmalta ja toinen ääripää lienee sitten Monialainen toimikunta. Toimikuntien väliset myöntöperusteet eivät tule olemaan yhtenäisiä.

Esittämisen paikka määrittää taiteilijan työn arvostusta

Kun kirjailijat valittivat kohdeapurahoja koskevan tiedon ja maksatuksen viivästymistä, niin apuraha esiteltiin lehtijutuissa elämiseen käytettävänä työskentelyapurahana. Kuvataiteilijat ovat hakeneet kohdeapurahaa - ja sitä on myönnetty - materiaaleihin, julkaisuihin ja näyttelykuluihin eli taiteilijatyön esittämisen kuluihin. Museonäyttelyistä taiteilijalle kuuluu teosten esillepanosta korvaus. Tämä ei toteudu. Tiedetään, että museot ovat taloudeltaan eriarvoisia ja siten perustellustikin erilaisia maksajina. Kun ennestään tiukan budjetin museoilta haetaan säästökohteita http://www.minedu.fi/OPM/Tiedotteet/2013/04/kulttuurisaastot.html
ei ole vaikea ajatella mistä leikkauksia haetaan. Sitä haetaan nykytaiteen esittämisen kuluista.

Entä jos taiteilija-apurahoja ei jaettaisi museonäyttelyihin? Museonäyttelyn kulut maksaa museo ja yksityisnäyttelyt tehdään yrittäjäriskillä. Yksi tapa katsoa taiteen moniarvoisuutta on arvioida sen esittämisen paikkoja tasa-arvoisesti. Entä jos punnittaisiin mahdollisuutta jakaa taiteilijoille ainoastaan työskentelyapurahoja? Näyttökorvauskin on muuttunut jo työskentelyapurahaksi.

Alueellisten taidetoimikuntien puheenjohtajat ovat pääosin taiteilijoita. Pirkanmaalta tehtävään ei taiteilijaa löytynyt. Se on surullinen asia ja vaikeuttanee pirkanmaalaisen taiteen asemaa jatkossa.

Pirkanmaan liitossa on vitkuteltu puolen vuoden ajan kulttuuriselvitystyön rahoituksen kanssa. Työn seisominen on johtunut siitä, että valtiolta ei olla saatu muutamaa tonnia. Arhinmäki on ilmoittanut  säästävänsä luovan talouden hankkeista. Olisikin aika ymmärtää, että luovan talouden asiat ovat elinkeinopolitiikan asioita.

Tampereella paikallinen nykytaiteen esittäminen tapahtuu pääasiallisesti festivaalitoimintana. Festivaalitoiminta on luovaa taloutta, luova talous on elinkeinotoimintaa. Maakuntaliiton on turha peitellä vastuutaan piilottautumalla taidetoimikuntanimityksissä osoittamansa aktiivisuuden taakse.

Blogi aktivoituu kuin keväinen luonto puhkeaa kukkaan, halla vaanii

Aamulehdessä (23.4.13) oli mielikuvituskirjoitus tänään julkistettavista uusista alueellisista taidetoimikunnista. Kyseessä on mitä ilmeisemmin Maakuntaliiton Kahelinin tilaama juttu toimittaja Matti Kuuselalta. Kuka tämä Kuusela muuten oikein on miehiään kirjoittamaan taidepolitiikasta? Ehkä syyksi riittää se, että entisen toimittajan henkilökulttia voi nostattaa. Hämeen uutisisista saman sisällön sai lukea jo kuukausi sitten.

Kiinnostavaa oli, että Maakuntaliitto, tosin ei käynyt ilmi onko asia oikein siellä hallituksessa päätetty ja tehty asiasta poliittinen linjanveto, ei ole halunnut ehdottaa uusiksi jäseniksi yhtään taiteilijaa; vaan ainoastaan poliitikkoja ja byrokraatteja. On selvää, että tänään tuleva tieto nimityksistä http://www.taike.fi/fi/web/taike/etusivu
tulee poikkeamaan jutussa mainitusta listasta.

Kun Taike-uudistus oli työn alla viime syksyn, ei julkista keskustelua käyty niiltä tahoilta, missä asiantuntijapesteistä olisi haluttu poliittisia. Nyt sitten tullaan esille kun kulttuuriministeri on näyttänyt esimerkkiä asiassa tai ainakin haluttaessa on voitu valinnat lukea poliittisina. Arhinmäki on kuitenkin puheessa korostanut tekijyyden merkitystä asiantuntijuudessa.

Toukokuun Kulttuurifoorumissa http://www.pirkanmaa.fi/fi/pirkanmaan-kulttuurifoorumi-0 ja sen iltakeskustelussa mietitään miksi Pirkanmaa ei ole mikään kulttuurimaakunta. Uusia tulokkaita ei taida olla mukana.

Ks myös Pirkanmaan kulttuuriselvityksestä, joka työ muokattaneen nyt käytännönläheisemmäksi ohjelmaksi sivut 18-19  http://tampereen-taiteilijaseura.fi/uusi/wp-content/uploads/2011/04/1-2012.pdf