perjantai 31. joulukuuta 2010

Painterly post-conceptual

Tänään lähetin näyttelysihteeri Katariina Lagerille kuvan. Vuoden 2010 Näitkö-julkaisun loppuun tulee kuvakooste tulevan vuoden näyttelyistä. Valitsin julkaistavaksi luonnoksen Taiteilijakartta-teosta varten. Ongelmaksi nousee tieto. Kuvana teos on minimalistisen rauhallinen, mutta miten kääntää nimike englanninkielelle siten, että välttää taidehistoriallisen tietämättömyytensä kompan mutta säilyttää subjektiivisen julistavuuden?






Aleksanterinaikaisista hopeakolikoista

Vuonna 2009 piirsin romaninaisten koruja, siinä yhteydessä minulle näytettiin rahaneula. Vanhempi rouva kertoi äitinsä käyttäneen korua romaniasussaan, sen olevan perinnekorun. Toivon voivani jatkaa romanikorujen piirtämistä, mutta rahakorujen kerääminen alkoi sattumalta. Näin rahaneulan helsinkiläisen Rahaliike Holmaston ikkunassa. Minulle käy helposti näin. En oikeastaan kerää, mutta lajittelen, järjestän, niputan ja arkistoin kunnes lopulta huomaan omistavani pieniä kokoelmia. Esineisiin liittyy kulttuurihistoriallinen tieto.
Rahakorut ovat olleet liikkuvien ihmisten, paimentolaisten koruja. Siperialaisiin kansanpukuihin ovat korut kuuluneet, karjalaisilla on ollut rahakoruja. Ketjuissa on kiinni omaisuus: kolikot on juotettu kiinni erilaisilla käsialoilla, erilaisin lenkein: ketjuja on katkottu ja kasvatettu tarpeen mukaan.
Samanlaisia Aleksanteri III (1881 - 94) ja Nikolai I (1894 - 1915) aikaisista kolikoista tehtyjä koruja olen nähnyt Riiassa ja Tallinnassa kuin Suomessakin. Rajasin korujen ostamisen vain Suomen kolikoista tehtyihin koruihin: Tallinnassa koruja ruplista ja kopeekoista on melko paljon sillä ne ovat setujen kansallispukukoruja. Näissä on hopeapalloja, sydämiä ja ketjuja, hopeamarkoista juotetuissa rahaneuloissa niitä ei oikeastaan ole. (Tietysti minulla kuitenkin on muutama setuneula.)
Rahaketjujen ja rahaneulojen lisäksi on raharannekoruja ja kellovitjoja. Eräs tuttavani kertoi saaneensa raharannekkeen lahjaksi ystävältään: tämä oli saanut kaksi rannekorua isältään 1970-luvulla. Korut oli teetetty vanhoista kolikoista. Uusiokoruja ei autonomian ajan kolikoista enää tehdä sillä rahojen keräilyarvo on kolikkona parempi kuin mitä koruun juotettuna - rahakoruja kun ei nyt kukaan kerää.

tiistai 28. joulukuuta 2010

Tell me many kind words dear

Keräsin vuoden ajan (2006-2007) sähköpostiini tulleet roskapostiotsikot ja kokosin niistä luettelon. Ajatukseni oli, että kyseessä on tilausluettelo josta asiakas voi teettää haluamastaan otsikosta perinteisen huoneentaulun itselleen. Myöhemmin otsikoista tuntui mielekkäämmältä koota sarjoja, sellaisia kuin Lottovoittajat, viime kesänä esillä Art Askassa, ja Rakkaudentunnustuksia.

RAKKAUDENTUNNUSTUKSIA 

5.2.2008 H. Benson: Come dance with me
13.2.2008 Araki: You stay in my Heart
15.2.2008 Ray Mccall: Don´t forget me 
6.4.2008 Corey I. Larson: I love you
2.6.2008 J.S Metham: My heart belongs to you
2.6.2008 mi.ka: You have touched my heart
2.6.2008 Eidler: Dreaming `bout you
2.6.2008 hanmunkuan: You are my world
10.6.2008 Ron J. Coffey: Everything for you
10.6.2008 Duncan: I´ll Never Find Someone Like You 

Vuoden keräämisen jälkeen olin kyllästynyt otsikoihin, mutta saatuani Rakkaudentunnustukset sähköpostiini ryhdyin työhön jälleen. Aiempi sähköpostiosoitteeni on nykyisin pelkästään tässä keräilykäytössä. 
Roskapostiotsikoissa on parhaimmillaan samaa terävyyttä kuin lehtien uutisotsikoissa tai Twitter-viesteissä. Yhteydestä irrotettuna, huoneentauluna, otsikon kaksimielisyys ei ole enää niin tunnistettavissa. Tai se riippuu tietysti lukijan mielestä. 
Tulevaan näyttelyyn olen valmistamassa Venäläisklassikot-sarjaa. Kyseessä on myös runo pöytälaatikossa olevasta rakkausrunoteoksestani G · postia. Se on taas jatkoa kauppalistoista kokoamalleni runokirjalle Maidot, hienoa sokeria, joka oli myös runoja löydetystä materiaalista. Runokirjaa en maaliskuussa julkista, mutta Venäläisklassikot kuitenkin.

VENÄLÄISKLASSIKOT 

17.1.2010 Olga: Tell me many kind words dear.
18.1.2010 Anastasya: do you remember how we communicated with you
18.1.2010 Polina: How about…. :-)
27.1.2010 Svetlana: Hey you forgot about me?
28.1.2010 Elena: You´ve said that is not married!
29.1.2010 Ksenya: Want to be with me? Write me SMS.
30.1.2010 17:58 Nastya: You are my good, my handsome – write me, I´m waiting!
10.3.2010 T.e.h.: I am your Russian pussy – you remember my nickname?
10.3.2010 Syndrome: How about Russian bride?



maanantai 27. joulukuuta 2010

Takapintamaalaus

Saksankielisen nimityksen Hinterglasmalerei olen aiemmin itse kääntänyt lasintausmaalaukseksi. En ole löytänyt suomalaista nimeä tuolle meilläkin tunnetulle huoneentaulu- ja kylttimaalaustekniikalle.
Taiteen sanakirjasta (Konttinen, Laajoki, 2000) kuitenkin löysin nyt sattumalta tämän takapintamaalaus-sanan.  "Lasilevyn takapinnalle voimakkain, läpikuultamattomin värein tehty maalaus. Menetelmä tunnettiin jo hellenistisen kauden lopulla, ja sitä käytettiin paljon > hartauskuvien ja > votiivien valmistamiseen keskiajan Italiassa ja 1500-luvulla koko Euroopassa. Vrt lasimaalaus."

lauantai 18. joulukuuta 2010

Hermostuttaako

Kuulin tarinan taidemaalarista joka ei nuku öisin. Häntä hermostuttaa tulossa oleva yksityisnäyttely. Nauroin empaattisella suurpiirteisyydellä ja ajattelin ettei minua ainakaan. Kunnes sitten viimeyönä heräsin ja ajattelin, että kaksi kuukautta ja rapiat. Kalenterimaisuus on tarttunut joulunodotuksesta, samoin kuin vääjäämättömästi joulukalenterin luukut avautuvat ja aatto on jo viikon päästä, niin avajaispäiväkin lähenee.
Öisin ei auta kuin miettiä teokset läpi, gallerian pohjapiirros ja näyttelysuunnitelma. Vakuuttaa itsensä tällä tavalla, että kaikki on kunnossa ja valmistumassa. Siis suuri osa on kuitenkin vielä valmistumatta.
Eilen Ritalan lasiliikkeestä Mustalahdenkadulta soittivat ja kertoivat, että lasit ovat valmiina. Mietin jo, että riittävätkö kymmenen tilaamaani lasipohjaa sarjaani vai hetikö pitäisi tilata toinen mokoma lisää. Huoneentauluja roskapostiotsikoista on suosikki-sarjojani. Aineisto on runsas ja siitä voi nostaa monenlaisia teemoja. Näyttelyyn olen ajatellut tuoda Venäläisklassikko-sarjan, vaikka hienon kokonaisuuden tekevät myös ne otsikot jotka olen saanut omasta sähköpostiosoitteestani.

torstai 16. joulukuuta 2010

Pariisinpaperi

Taiteilijakartta-teos alkaa olla luonnoksena valmis. Kartasta löytyvät 250 taiteilijanimeä, muutama galleria ja runsaasti nimikkeitä eri tyyleistä ja -ismeistä. Odotan, että pääsen teoksen valmistamisessa jo askarteluvaiheeseen. Olen taitellut ja repinyt nimilappuja pariisinpaperista. Anjan värivalikoima on klassisen kaunis, tussimusteella kirjoittaminen on ylevöittävää – voisi luonnehtia, että tämä työskentelyvaihe on performatiivinen.
Mutta – nimen oikeinkirjoitus on syytä käydä kertaalleen läpi, tarkistaa taiteilijan sijainti kartalla ja etsiä taiteilijalle ikä värikoodia varten, ennen kuin:
nimilaput liimaa Atuhatsatasella (A1100) ja hevosenharjasiveltimellä, Italiasta!!

tiistai 14. joulukuuta 2010

Neljäs näytös.

Neljäs näytös.

Näyttämö:

   Tirehtööri Ståhlen palatsin pihamaa, joka on samalla konttorirakennuksen pihamaa. Osittain metsää, osittain puistoa; hiekoitettuja käytäviä risteilee siellä täällä. Etäämmällä näkyy sankka havumetsä ja sen takana järvi. Vasemmalla palatsin pääty, jossa on suuret kaksoisovet ja johon harmaat kiviportaat johtavat. Suurenpuoleinen veranta ympäröi rakennusta. Oven ulkopuolella palaa sähkölamppu. Aika-ajoin kuuluu kiivasta kuularuisku- ja kivääritulta ja silloin tällöin tykkien kumeita, juhlallisia jymäyksiä. Tulipalojen loimua ja kajastusta ympäristöllä. Iltayö. Vuodenaika: Varhaiskevät.
Aarne Kalske (T.E. Kivipelto), s.85

Maaginen realismi

Kun viikonlopun tekee lehden ilmoitusmyyntiä ja maanantain istuu toimikunnan kokouksessa, niin tulee vihaiseksi kun ei tee mitään.
Aamulla kuitenkin tilasin lasiliikkeesta vanhasta lasista leikattua materiaalia lasintausmaalauksia varten ja illalla kävin läpi Taiteen sanakirjaa (Konttinen, Laajoki). Etsin kirjasta suomenkielisiä käännöksiä ismeille. Nimet ovat taiteilijakarttaa varten, teos jonka olen ajatellut saada valmiiksi vielä tämän vuoden puolella näyttelyä varten. Aikataulu on olemassa, hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, mutta vaiheessa olen.

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Miten nimetä näyttely

Nimeämisessä on sellaisen kliseemäisen itsestäänselvyyden vaara, mitä ajattelee kuvateoksissaan osaavansa välttää, mutta toisella tontilla, kirjoitetussa ja puhutussa tunnustaa heikkoutensa. Sanomalla Seksiä ja sotaa voi koettaa hämmästyttää kuuliansa, julistuksellisuudessaan on näitä ääripäitä vaikea saada kumotuksi.
Näyttelyn nimen: Elsie Ståhle olen lainannut T.E. Kivipellon näytelmästä Aarne Kalske. Kirjan on kustantanut Tampereen Työväen Sanomalehti Oy 1923. Elsie on toinen näytelmän sankarittarista, toinen punaisen Aarne Kalskeen rakastetuista, tirehtööri Ståhlen tytär. Näytelmä "tapahtuu eräässä tehdasseudussa lähellä kaupunkia v. 1917 lopulla ja v. 1918 alkupuolella."

tm galleria, avajaiset 8.3.2011

Vuoden 2010 tammikuussa Galleria Beckerissä ja lokakuussa Galleria Kipinässä esillä ollut Talvisota-sarja on keskeisenä mukana myös tulevassa maaliskuun näyttelyssä. Näyttelykokonaisuuden rakentuminen on lähtenyt liikkeelle sodasta ja sen tulkinnasta. Sodan mielettömyyden tulkintaan olen halunnut lisätä feministisen käänteen. Sodan mielettömyys, väärinymmärtäminen ja seksuaalisuus - ne voisivat olla tulkinnan avainsanoja teokselle.