Vuonna 2009 piirsin romaninaisten koruja, siinä yhteydessä minulle näytettiin rahaneula. Vanhempi rouva kertoi äitinsä käyttäneen korua romaniasussaan, sen olevan perinnekorun. Toivon voivani jatkaa romanikorujen piirtämistä, mutta rahakorujen kerääminen alkoi sattumalta. Näin rahaneulan helsinkiläisen Rahaliike Holmaston ikkunassa. Minulle käy helposti näin. En oikeastaan kerää, mutta lajittelen, järjestän, niputan ja arkistoin kunnes lopulta huomaan omistavani pieniä kokoelmia. Esineisiin liittyy kulttuurihistoriallinen tieto.
Rahakorut ovat olleet liikkuvien ihmisten, paimentolaisten koruja. Siperialaisiin kansanpukuihin ovat korut kuuluneet, karjalaisilla on ollut rahakoruja. Ketjuissa on kiinni omaisuus: kolikot on juotettu kiinni erilaisilla käsialoilla, erilaisin lenkein: ketjuja on katkottu ja kasvatettu tarpeen mukaan.
Samanlaisia Aleksanteri III (1881 - 94) ja Nikolai I (1894 - 1915) aikaisista kolikoista tehtyjä koruja olen nähnyt Riiassa ja Tallinnassa kuin Suomessakin. Rajasin korujen ostamisen vain Suomen kolikoista tehtyihin koruihin: Tallinnassa koruja ruplista ja kopeekoista on melko paljon sillä ne ovat setujen kansallispukukoruja. Näissä on hopeapalloja, sydämiä ja ketjuja, hopeamarkoista juotetuissa rahaneuloissa niitä ei oikeastaan ole. (Tietysti minulla kuitenkin on muutama setuneula.)
Rahaketjujen ja rahaneulojen lisäksi on raharannekoruja ja kellovitjoja. Eräs tuttavani kertoi saaneensa raharannekkeen lahjaksi ystävältään: tämä oli saanut kaksi rannekorua isältään 1970-luvulla. Korut oli teetetty vanhoista kolikoista. Uusiokoruja ei autonomian ajan kolikoista enää tehdä sillä rahojen keräilyarvo on kolikkona parempi kuin mitä koruun juotettuna - rahakoruja kun ei nyt kukaan kerää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti