Veikataan, onko se kuvataiteilija, jolle se luu jää käteen?

Rensujeffin tutkimus, joka koskee taiteilijan taloudellista asemaa 2010, on innostava ja tärkeä. Yksi asia, joka tutkimuksessa nousee esille, on kuvataiteilijoiden tulonmuodostuksen kartta. Siinä taiteellisen tulon osuus on jäänyt alle kolmannekseen kokonaistulosta, kun vastaava luku muilla taiteenaloilla on yli kaksi kolmannesta. 

Kulttuuripolitiikkaan liittyvillä linjauksilla, ohjelmilla ja hankkeilla on taiteellisen työn osuutta toimeentulokakussa koetettu kasvattaa.
http://www.minedu.fi/OPM/Kulttuuri/kulttuuripolitiikka/linjaukset_ohjelmat_ja_hankkeet/index.html
Tukea ovat saaneet niin myynnin managerointi, tuottaminen kuin prosenttiperiaatekin. Siitä, että kuvataiteilijan taiteellisen työn osuus ei ole tulonmuodostuskakussa noussut, voidaan päätellä hankepolitiikan ja kulttuuriministeriön politiikan epäonnistuneen. Jos julkisuuden keskustelua ajattelee, ei huono tulos ihmetytä. Kulttuuriministerin työsarkaa tuodaan esille ja seurataan julkisuudessa kritiikittä. Kiinnostus taiteeseen on niin ministerien kuin mediankin puolelta kiinnostusta taiteen alan knoppitietoon ja lempitaiteilijaan ja -taidelajiin, ei näkemyksiin taiteen ja yhteiskunnan suhteesta saatikka taiteilijan toimeentulon rakentumisesta osana kokonaisuutta. 

Ei siis ihme, että pelkkä ajatus Guggenheimista virkistää ja järkyttää. Tai tuntuu uudelta ja vauhdikkaalta puhua ruotsalaisesta MU-sopimuksesta, vaikka käytännöllisemmin kyseessä on vain museonäyttelypalkkio, jonka maksamisesta voisi sopia Museoliiton kanssa, ihan noin vain. Ja kaiken yleisen säästöpuheen lisäksi Taiteen edistämiskeskus lomauttaa: asia jonka olisi voinut arvata jo kaksi vuotta sitten, kun rakennetta ei haluttu keskittää heti aluksi ja syytä on vähintäänkin nyt, kun sähköinen apurahajärjestelmä on vihdoin käyttökuntoinen.

http://www.taike.fi/fi/uutinen/-/news/452568

Mutta mitä tapahtuu sille summalle, joka saadaan jos ja kun kuvataidetoimikunnan määrärahoista ”vapautuu” reippaasti yli 200 000 tuhatta kun taidekoulujen erityisavustukset siirtyvät opetusministeriöön? Siirtyvätkö myös rahat? Siirtyvätkö rahat paikkaamaan säästötavoitteita tai esimerkiksi apurahaksi tai hankeapurahaksi? Mutta mihin ja kenelle? Suoraan taiteilijatukeen (Rensujeffin tutkimuksen perusteella) tai taiteilijan toimeentulon edistämiseen (hankkeisiin jotka ovat epäonnistuneet taiteilijan toimeentulon lisäämisessä jo viimeiset kymmenen vuotta). Ja kuka tästä oikeasti päättää?

Pohjoismaisen hyvä idea

Rensujeffin tutkimuksen 

http://www.taike.fi/taiteilijan-asema-2010

ilmestymisestä on aikaa muutama kuukausi. Juuri nyt taiteilijat keskustelevat mitä edunvalvonnan asioita, ja missä järjestyksessä, pitäisi saada tulevaan hallitusohjelmaan. Sillä, että keskustelu alkaa aina uudelta pöydältä ja runsaana, on puolensa. Huono puoli taas on, ettei perustelujen rakentamiselle juuri ole riittävästi aikaa. Hyviä ideoita on paljon.

Rensujeffin tutkimuksen mukaan suomalaisia taiteilijoita ja taiteen tukea on seurattu säännöllisesti. Tuen määrää ja toimivuutta ei arvioida laajemmassa, esimerkiksi Pohjoismaisessa, yhteydessä. Säännöllisen vertailun tarkastelunäkökulmiakin voisi olla useampia: sosiaaliturva, eläketurva, sosiaalinen asema, käteen jäävä ansiotulo ja sen todellinen rakentuminen.

Rensujeffin tutkimuksen taiteilija on saanut valtion apurahaa. Sen sijaan tutkimuksessa ei eritellä, onko kyseessä matka-, kohde- tai työskentelyapuraha. Tutkimuksessa ei myöskään huomioida ammatinharjoittamisen todellisia kustannuksia. Kustannukset vaihtelevat eri taiteen aloilla.

Rensujeff esittää, että suomalaisen kuvataiteilijan ansio on suoraan riippuvainen apurahoista. Tutkimus tarkentaa uskomusta taiteilijoiden määrän hallitsemattomasta kasvusta. Taiteilijamäärän kasvu on suhteessa väestömäärän yleiseen kasvuun, eikä ole ollut sitä suurempaa. Kuvataiteen perinteisten alojen tekijöiden määrä on pysynyt vakiona. Nousu on kohdentunut ryhmään ”muut taiteilijat”.

Kevään edunvalvonnan puheenaihe on pohjoismaisen MU-järjestelmän edistäminen. Siinä on kyse palkkion ja teoksen käyttökorvauksen maksamisesta taiteilijoille museonäyttelyn yhteydessä. Rahaa annetaan museoille jaettavaksi niille taiteilijoille, jotka pitävät museossa näyttelyn. Pohjoismaisen hyvä idea. Mutta miksi tehdä vuosikymmeniä jatkuvaa raportointia, vertailua ja tutkimusta, josta saatuja tuloksia ei käytetä missään? Näitä kivoja ideoita voidaan toteuttaa muutenkin.

Valtionavustukset "Prosentti rakennuskustannuksista taiteeseen" –hankkeille

http://www.taike.fi/fi/web/kuvataide/apurahat-ja-avustukset/-/stipend/viewStipend/11132

380 000 euroa = 17 apurahavuotta

Kulttuurin matkailullinen tuotteistaminen

http://www.minedu.fi/OPM/Kulttuuri/kulttuuripolitiikka/avustukset/Avustus_kulttuurin_matkailulliseen_tuotteistamiseen?lang=fi

700 000 euroa = 32 apurahavuotta

Suomen ulkomailla toimivien instituuttien kulttuurivienti- ja kehittämishankkeet

http://www.minedu.fi/OPM/Kulttuuri/kulttuuripolitiikka/avustukset/Avustus_kulttuuri-instituuttien_kulttuuriviennin_hankkeisiin.html?lang=fi

600 000 euroa = 27 apurahavuotta

Taiteenalojen tiedotuskeskusten toiminta ja ulkomaille suunnatut kulttuurilehdet

http://www.minedu.fi/OPM/Kulttuuri/kulttuuripolitiikka/avustukset/Avustus_taiteenalojen_tiedotuskeskusten_toimintaan_ja_ulkom_kulttuurilehdille?lang=fi

3 887 000 euroa =  177 apurahavuotta

Taiteen ja kulttuurin kehittämishankkeet kunnissa ja alueilla

http://www.minedu.fi/OPM/Kulttuuri/kulttuuripolitiikka/avustukset/Taiteen_ja_kulttuurin_kehittamishankkeet_kunnissa_ja_alueilla.html?lang=fi

1 000 000 euroa = 45 apurahavuotta

Voi kuvan kevättä

Aamulehti suhtautui jopa avoimen vihamielisesti kuvataiteisiin monen vuoden ajan. Politiikalla on ollut vaikutus kuvataidekielteisyyteen koko Pirkanmaan alueella. Välinpitämättömän ilmapiirin takia Tampereen ammattikorkeakoulun kuvataiteen koulutus lopulta lakkautettiin. Kun näin pitkällä oltiin, Aamulehdessä vihdoin herättiin.

Kuvataidekoulutuksen lakkauttamisen myötähän lähtevät valtakunnan kakkoskaupunkina itseään pitävältä Tampereelta ytimen linkit myös soveltavaan ja taideteolliseen muotoiluun. Ydin joka ulommassa kierroksessa johtaa myös korkeaan teknologiaan, missä visuaalinen muotoilu on mukana. Väline luoda kulttuurisen moniarvoisuuden kaupunki, johon myös kansainvälinen osaaminen voi kiinnittyä.

Tietämättömyytensä tasoa - tai jälkiä - alueellisena vaikuttajana peittelläkseen, lehti tekee nykyisin positiivisia aloitteita. Jos vielä vähän terminologiaa täsmentäisi, niin merkityksiäkin voitaisiin tavoittaa.  Lauantain 15.3.2014 numerossa on julistettu yleisöäänestys painettavalle kaupunkijulisteelle. Ammattikorkeakoululaisilta on pyydetty ehdotuksia ja otsikko lupaa taidetta kaupungille. Opiskelijaa ei kuulu rinnastaa kuvataiteilijaan ja juliste on juliste. Osuvampi sanavalinta on malliksi esimerkiksi Kuvataideakatemian kevätnäyttelyn nimi. Helsinkiä on valloitettu jo useamman vuoden nimellä Kuvan kevät. Sanasemiotiikkaa täsmentämättä, kouluhommiin ei pidä liittää ammattitaiteilijuutta tai taidetta.