Veikataan, onko se kuvataiteilija, jolle se luu jää käteen?

Rensujeffin tutkimus, joka koskee taiteilijan taloudellista asemaa 2010, on innostava ja tärkeä. Yksi asia, joka tutkimuksessa nousee esille, on kuvataiteilijoiden tulonmuodostuksen kartta. Siinä taiteellisen tulon osuus on jäänyt alle kolmannekseen kokonaistulosta, kun vastaava luku muilla taiteenaloilla on yli kaksi kolmannesta. 

Kulttuuripolitiikkaan liittyvillä linjauksilla, ohjelmilla ja hankkeilla on taiteellisen työn osuutta toimeentulokakussa koetettu kasvattaa.
http://www.minedu.fi/OPM/Kulttuuri/kulttuuripolitiikka/linjaukset_ohjelmat_ja_hankkeet/index.html
Tukea ovat saaneet niin myynnin managerointi, tuottaminen kuin prosenttiperiaatekin. Siitä, että kuvataiteilijan taiteellisen työn osuus ei ole tulonmuodostuskakussa noussut, voidaan päätellä hankepolitiikan ja kulttuuriministeriön politiikan epäonnistuneen. Jos julkisuuden keskustelua ajattelee, ei huono tulos ihmetytä. Kulttuuriministerin työsarkaa tuodaan esille ja seurataan julkisuudessa kritiikittä. Kiinnostus taiteeseen on niin ministerien kuin mediankin puolelta kiinnostusta taiteen alan knoppitietoon ja lempitaiteilijaan ja -taidelajiin, ei näkemyksiin taiteen ja yhteiskunnan suhteesta saatikka taiteilijan toimeentulon rakentumisesta osana kokonaisuutta. 

Ei siis ihme, että pelkkä ajatus Guggenheimista virkistää ja järkyttää. Tai tuntuu uudelta ja vauhdikkaalta puhua ruotsalaisesta MU-sopimuksesta, vaikka käytännöllisemmin kyseessä on vain museonäyttelypalkkio, jonka maksamisesta voisi sopia Museoliiton kanssa, ihan noin vain. Ja kaiken yleisen säästöpuheen lisäksi Taiteen edistämiskeskus lomauttaa: asia jonka olisi voinut arvata jo kaksi vuotta sitten, kun rakennetta ei haluttu keskittää heti aluksi ja syytä on vähintäänkin nyt, kun sähköinen apurahajärjestelmä on vihdoin käyttökuntoinen.

http://www.taike.fi/fi/uutinen/-/news/452568

Mutta mitä tapahtuu sille summalle, joka saadaan jos ja kun kuvataidetoimikunnan määrärahoista ”vapautuu” reippaasti yli 200 000 tuhatta kun taidekoulujen erityisavustukset siirtyvät opetusministeriöön? Siirtyvätkö myös rahat? Siirtyvätkö rahat paikkaamaan säästötavoitteita tai esimerkiksi apurahaksi tai hankeapurahaksi? Mutta mihin ja kenelle? Suoraan taiteilijatukeen (Rensujeffin tutkimuksen perusteella) tai taiteilijan toimeentulon edistämiseen (hankkeisiin jotka ovat epäonnistuneet taiteilijan toimeentulon lisäämisessä jo viimeiset kymmenen vuotta). Ja kuka tästä oikeasti päättää?