Rensujeffin tutkimus, joka koskee taiteilijan taloudellista
asemaa 2010, on innostava ja tärkeä. Yksi asia, joka tutkimuksessa nousee esille, on
kuvataiteilijoiden tulonmuodostuksen kartta. Siinä taiteellisen tulon osuus on
jäänyt alle kolmannekseen kokonaistulosta, kun vastaava luku muilla taiteenaloilla on yli kaksi kolmannesta.
Kulttuuripolitiikkaan
liittyvillä linjauksilla, ohjelmilla ja hankkeilla on taiteellisen työn osuutta toimeentulokakussa koetettu kasvattaa.
http://www.minedu.fi/OPM/Kulttuuri/kulttuuripolitiikka/linjaukset_ohjelmat_ja_hankkeet/index.html
Tukea ovat saaneet niin myynnin managerointi, tuottaminen kuin prosenttiperiaatekin. Siitä, että kuvataiteilijan taiteellisen työn osuus ei ole tulonmuodostuskakussa noussut, voidaan päätellä hankepolitiikan ja kulttuuriministeriön politiikan epäonnistuneen. Jos julkisuuden keskustelua ajattelee, ei huono tulos ihmetytä. Kulttuuriministerin työsarkaa tuodaan esille ja seurataan julkisuudessa kritiikittä. Kiinnostus taiteeseen on niin ministerien kuin mediankin puolelta kiinnostusta taiteen alan knoppitietoon ja lempitaiteilijaan ja -taidelajiin, ei näkemyksiin taiteen ja yhteiskunnan suhteesta saatikka taiteilijan toimeentulon rakentumisesta osana kokonaisuutta.
http://www.minedu.fi/OPM/Kulttuuri/kulttuuripolitiikka/linjaukset_ohjelmat_ja_hankkeet/index.html
Tukea ovat saaneet niin myynnin managerointi, tuottaminen kuin prosenttiperiaatekin. Siitä, että kuvataiteilijan taiteellisen työn osuus ei ole tulonmuodostuskakussa noussut, voidaan päätellä hankepolitiikan ja kulttuuriministeriön politiikan epäonnistuneen. Jos julkisuuden keskustelua ajattelee, ei huono tulos ihmetytä. Kulttuuriministerin työsarkaa tuodaan esille ja seurataan julkisuudessa kritiikittä. Kiinnostus taiteeseen on niin ministerien kuin mediankin puolelta kiinnostusta taiteen alan knoppitietoon ja lempitaiteilijaan ja -taidelajiin, ei näkemyksiin taiteen ja yhteiskunnan suhteesta saatikka taiteilijan toimeentulon rakentumisesta osana kokonaisuutta.
Ei siis ihme, että pelkkä ajatus Guggenheimista virkistää ja
järkyttää. Tai tuntuu uudelta ja vauhdikkaalta puhua ruotsalaisesta
MU-sopimuksesta, vaikka käytännöllisemmin kyseessä on vain
museonäyttelypalkkio, jonka maksamisesta voisi sopia Museoliiton kanssa,
ihan noin vain. Ja kaiken yleisen säästöpuheen lisäksi Taiteen edistämiskeskus
lomauttaa: asia jonka olisi voinut arvata jo kaksi vuotta sitten, kun
rakennetta ei haluttu keskittää heti aluksi ja syytä on vähintäänkin nyt, kun
sähköinen apurahajärjestelmä on vihdoin käyttökuntoinen.
Mutta mitä tapahtuu sille summalle, joka saadaan jos ja kun
kuvataidetoimikunnan määrärahoista ”vapautuu” reippaasti yli 200 000 tuhatta
kun taidekoulujen erityisavustukset siirtyvät opetusministeriöön? Siirtyvätkö
myös rahat? Siirtyvätkö rahat paikkaamaan säästötavoitteita tai esimerkiksi
apurahaksi tai hankeapurahaksi? Mutta mihin ja kenelle? Suoraan
taiteilijatukeen (Rensujeffin tutkimuksen perusteella) tai taiteilijan
toimeentulon edistämiseen (hankkeisiin jotka ovat epäonnistuneet taiteilijan
toimeentulon lisäämisessä jo viimeiset kymmenen vuotta). Ja kuka tästä oikeasti päättää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti