Seuraava kulttuuriministeri Pirkanmaalta

Olisipa mukava jos seuraava kulttuuriministeri olisi vihreä tai demari, tätä sanoi yksi taiteilijapoliitikko taannoin. Ilmeisesti kyseessä oli Suomen Taiteilijaseuran lobbaamisessa saatu oheistuntuma.
Pirkanmaalaisista ehdokkaista on vaikea uskoa, että meiltä tulisi kokoomuslainen kulttuuriministeri. Kiinnostunut demariehdokas ministeriksi on Jukka G (mistä ihmeestä ne sopivia pestejä itselleen oikein keksii) ja varmaan ihan kaikki muutkin. Minusta siinä olisi jotakin läpeensä huvittavaa jos tämän pitkän odotuskauden jälkeen saatava pirkanmaalaisministeri olisi juuri kulttuuriministeri eikä mikään kuntaministeri tai sosiaali- ja terveysministeri.
Keskiviikon 25.5. Aamulehden alakerrassa oli Simo Häyrysen kirjoitus Kukapa kulttuuria vastustaisi. Tyypillistä, että juuri tätä ei voi linkittää tänne. Vaikka kirjoitus avaa juuri sopivasti kulttuuripolitiikan nykytilaa seuraavalle kulttuuriministerin kaudelle.

"Nykykulttuuripolitiikassa taiteen sisältö ja taiteilijoiden erilaisuus ovat muuttuneet alisteisiksi näennäisesti mitattaville ulottuvuuksille. Taiteen yleistä mielipidettä koettelevat piirteet ja taiteilemiseen liittyvän elämäntavan eliittileima patoutuvat neutraaleilta näyttäviin käyttäjä-, myynti-, työllisyys- ja rahoitustilastoihin. Pahiten kulttuurin omalakisuutta murentaa niljakkaan mielistelevä puhe luovista aloista karikatyyrimaisine matkasaarnaajineen."

"Sisällöllisen herkkyyden puute on nykyisessä kulttuuripoilittikassa johtanut siihen, että julkisen vallan koneisto tulee toimintansa sivutuotteena luoneeksi keskitettyjä standardeja milloin paikallisuudelle tai maahanmuuttajuudelle, milloin luovuudelle, ilman kaikkiin tämäntapaisiin käsitteisiin alkuperäisissä käytössään kuuluvaa poikkeamaa, arvaamattomuutta ja jopa vastakohtaisuutta yleisnormille."

"Mikäli merkit pitävät paikkansa, tulevalla kulttuuriministrillä saattaa pian olla edessään yli neljäkymmentä vuotta vanhan valtion taidetoimikuntalaitoksen uudistus taiteen edistämiskeskukseksi ja sen mahdollinen muutos opetus- ja kulttuuriministeön itsenäiseksi virastoksi.
Kysymys ei kenties olisi rahallisesti merkittävästä muutoksesta.
Sen sijaan juuri taidekäsityksen kanavoitumisen ja eri ihmisryhmien välisen taidepolittisen vuoropuhelun kannalta se voi osoittautua ratkaisevaksi paikaksi."

Seuraava kulttuuriministeri tekee siis elävämpää kulttuuripolitiikkaa mitä puolueissa on sitten 1970-luvun tehty. Ja toivottavasti aiheesta myös keskustellaan.