Suomessa on hieno ja vahva ammattitaiteilijoiden yhdistyskenttä. Taiteilijajärjestöillä on asema myös edistää taidetta. Tämä näkyvä valta halutaan värittää epädemokraattiseksi, mm. Osmo Rauhala on monesti toistanut tätä. Minä en taas tiedä miten voisi olla paremmin. Ilman yhdistyksen rakennetta ja organisaatiota taiteen edistäminen saattaa muuttua nopeatempoisemmaksi, mutta siihen liittyvä päätäntävalta katoaa jäljittelemättömiin tai kokonaan pois taiteilijoilta.
Bourdieun kenttäteoriaa on sovellettu suomalaiseen taidekenttään intohimoisesti viimeiset kaksikymmentä vuotta, niin innokkaasti, että taidekenttä on itse alkanut huomaamattaan oppeja toistaa. Suurin osa ammattitaiteilijoista rakentaa omassa työssään todellisuuden kuitenkin toisin kuin mitä sosiologi.
Taidemaalariliiton tehtäviin kuuluvat ammattipolitiikka ja kuvataiteen edistäminen. Taidemaalaus-lehti synnytettiin siihen tietoon, että suuri yleisö on vieraantunut kuvataiteesta ja että kuvataiteilijoilla menee huonosti. Tilanne on hyvin kiperä, taiteilijoiden taloudelliselle ahdingolle ei enää hymähdellä.
Taidemaalaus on järjestölehti, se tukee yhdistyksen omaa ja sen sisällä tapahtuvaa keskustelua ja lehden avustajat ovat pääosin liiton jäseniä. Jokainen liiton jäsen on halutessaan voinut avustaa lehteä. Lehdessä on esitelty noin 150 eri nykymaalaria ja eri kirjoittajia lehdessä on ollut noin sata. Tämä on arvio tilanteesta kun kaikki lehden 13 numeroa on julkaistu.
Kun lehden julkaiseminen nyt loppuu, jää käsittelemättä monta tärkeää asiaa. Mm. työterveyslaitoksella aloitetaan tutkimusta taiteilijoiden työhyvinvoinnista - aihepiiri, jota mikään julkaisu ei kuvataiteen lehtikentässä tule käsittelemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti