Itseisarvoinen Taike

Minä en voi ajatella asioita vain yhdestä suunnasta. Tämä ei koske vain asian toteuttamista, vaan pätee myös rooleihin ihmisenä. Joskus on enemmän tunteikas ihminen valloillaan, toisinaan on pakko ottaa ammattimaisemmin ja etäännyttää.  Tämä tarkoittaa yleensä sitä, että tekee jatkuvasti vääriä arvioita ja joutuu vaihtamaan kantaansa.

Nyt kun pyydetään taiteilijanäkökulmaa taiteen edistämiskeskukseen, oletan, että tarkoitetaan myös minua. Näkökulmaa ei ole kysytty minulta oman alani edustajana taidehallinnossa luottamustoimessa tai kysely ei ole tullut taiteilijaliittoni kautta, tasa-arvoisena kirjekyselynä.

Kun on itse mukana ehdollistuu ja ottaa vastuulleen, jopa innostuu.

Miten taidehallinnon muutosta sitten perustellaan? Mm. siksi, että nyt on niin huonosti. Nykyinen taidehallinto esitellään jopa esteeksi taiteen kehittymiselle ja annetaan vaikutelma, että apurahojakin myönnetään ihan niin ja näin.

En nyt ota tätä henkilökohtaisesti, vaan muistutan itseäni siitä missä konkreettisesti olen  ja etäännytän. Ympärillä on erilaisten taloudellisten toimijoiden ja ihmisten elävä maailma. Se on se välitön todellisuus johon taiteilijana ja ihmisenä kiinnittyy, jossa hengittää. Toisista on riippuvainen ja siitä, miten yhteistyössä voi toimia.

Taidehallintomuutosta perustellaan rahan niukkuudella. Yhteistyö on voimavara, se ei maksa, sitä ei viedä pois. Yhteistyö ja paikka suhteessa muuhun hallintoon; nähdä kolmannen sektorin toimijat vahvana, rikkaana ja kirjavana yhteistyökumppaniverkostona ja ymmärtää luova talous elinkeinotoiminnaksi ja pitää huolta siitä, että suora taiteen tuki saadaan sen innovatiiviseen ytimeen.

Mukava on sellainen todellisuus, joka on irti ajasta ja sijoittumisen paikasta ja olla vaan siellä missä ystävät ovat. Niin kuin nyt tämä itseisarvoinen Taike.