On vaikea ajatella kokonaisuutta siten, että mielipiteineen olisi koko ajan perustellusti oikeassa. Päivitteleviä näkökulmia voi ottaa monia: jos alueellisen vertaisarvioitsijan työ on vastaisuudessa pelkkää apuraha-arviointia niin kuka kummassa sellaiseen ryhtyy? Meillä Pirkanmaalla sen voisi yhdistää Tampereen kaupungin ammattitaiteilijoiden apurahojen myöntöön, ainakin mitä kuntauudistuskin kasvattaa Suur-Tampereen. Myös esitys laajentaa vertaisarvioinnin museoammattilaisiin.
Jos alueellisen taiteenkehittämisen ja alueellisen kulttuuripolitiikan katsotaan kehittyvän jotenkin maakuntaliiton sylissä, niin voi ihmettä. Miten käy seuraavassa kuntauudistuksessa maakuntaliittojenkaan. Käytännössä maakuntaliittojen strategioissa ei tällä hetkellä edes mainita sanaa taide.
Edistämiskeskus on keskusjohtoinen virasto, samoin kuin Museovirasto. Ovatko aluepisteet silloin aluetaidemuseoverkostoa vastaava verkosto? Alueilta ollaan tekemässä isoa resurssisiirtoa keskusvirastolle kun läänintaiteilijuus loppuu. Miten käy taiteilijaseurojen ja keskusten, jos apurahasysteemi alkaa määräytymään valtakunnallisessa strategisessa suunnittelussa. Rahansiirtoa pääkaupunkiseudun projekteille?
Vuosi sitten keväällä Säätytalolla TKTn tilaisuudessa oli pääpuhuja Britteinsaarilta: puhujan viesti oli puhua sikäläisestä muutoksesta. Esityksen malli oli suurinpiirtein siten, että pienehkö asiantuntijaryhmä analysoi ja siirsi rahat erilaisille hankkeille ja projekteille, jotka sitten viilattiin yhteistyössä virkamiehen ja hakijan kanssa. Systeemi mahdollisti kaiken vakiintuneen kellumisen; yhteisöltä vietiin vakiintuneet toimintarahat, taiteilijapalkkio määräytyi osaksi suurempia, tuotannollisia kokonaisuuksia jne. Malli esiteltiin hyvin tuloksellisena.
Annettu esitys mahdollistaa tämän myös; ohjaavuus ja välineellistämisen mahdollisuudet näkyvät esityksessä mm.
- Monet asiat jäävät asetuksen varaan.
- "Taidekoulujen (5) harkinnanvaraisten toiminta-avustusten päättäminen siirtyy virastolle".
- Tähän systeemiin mahtuu keskusviraston kautta palautuva läänintaiteilijoiden (koordinaattorien) työ alueille.
- Taideneuvoston ilmeinen poliittinen ohjaavuus: "asiantuntijuus taiteilijan toimeentulon suhteen", samalla kun kaikki tutkimus ulkoistetaan kokonaan Cuporelle.
- Taiteen ja kulttuurin käsitteiden tietoinen päällekkäistäminen ja sekoittaminen joka perustelee myös asiantuntijapohjan laajenemista.
Ehdottomasti positiivisena näen kyllä paremman mahdollisuuden sitoa suomalainenkin kulttuurihallinto saamaan hyötyä ja osallistumaan eurooppalaisiin kokonaisuuksiin ja ohjelmiin.
Jos luovan talouden mittareita kehitetään ja se saadaan näyttämään kasvavalta, niin vahvistaako se myös itseiservoisen taiteen tasapuolista rahoitusta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti